Höpi-vanhus

Hile on parantunut tosi hyvin, sille ei ole edes tullut mustelmaa haavan kohdalle, niinkuin kaikille meidän muille koirille tuli leikkauksen jälkeen. Lauantaina annoin sen jo olla vapaana pihassa ja otin luita pakkasesta sulamaan joita se sai syödä, että olis ees jotain tekemistä. Pidemmällä lenkillä ei olla leikkauksen jälkeen vielä käyty, mutta tällä viikolla varmaan jo päästään ettei Hile sekoo.

Lauantaina pyörittiin tässä pihassa ja sitten vein Leenin sisälle, että pääsisin pesemään autoa, mutta Höpi olikin hävinnyt sillä välin johonkin. Kiersin kaikki rakennukset eikä näkynyt. Aattelin, että kuvittelikohan se, että lähdimme lenkille. Katsoin järvenpohjalle (paikka jossa asumme on vanhaa järvenrantaa ja järvi on kuivattu pelloiksi ja siksi lenkkeilemmekin aina järvenpohjalla, vaikka se koomiselta kuulostaakin), mutta siellä näkyi ihan tien vieressä kaksi kurkea, joten sinne se ei ainakaan ollut mennyt, koska kurjet ois kyllä lähteneet karkuun. Sitten menin katsomaan toiseen suuntaan, jossa emme yleensä käy lenkillä, koska siellä on autotie ja pidän mieluiten koirat irti ja siellä niitä ei voi pitää. No, sieltähän se Höpi juoksi täysiä kotiin päin... Se oli käynyt postilaatikolla eli tehnyt reilun kilometrin lenkin ihan yksin. Onneksi ei kuitenkaan käynyt mitään. Mutta kyllä se aika dementikko rupee jo olemaan ja sitä saa alkaa vahtimaan varmaan vähän enemmän.