Nyt olen ollut jo melkein kuukauden päivä töissä ja koirien yksinolo sujuu hienosti! Olen aina välillä kysellyt naapurilta, että kuuluuko meiltä meteliä ja nyt on parin ensimmäisen viikon jälkeen ollut hiljaista.
Agility ja tokoreenit on ikävä kyllä jääneet nyt tosi vähiin, nyt on pääasia, että saan kaikki koirat lenkitettyä ja väsytettyä, jotta ne jaksavat olla päivän yksin. Parhaiten se onnistuu metsälenkeillä ja jäljestyksellä tai ihan vaan namien etsinnällä heinikosta.
Reilu viikko sitten meille sattui pieni onnettomuus, kun olin tullut töistä ja pötköttelimme Leenin kanssa sängyllä ja luimme kirjoja. Hile tuli viereemme rapsuteltavaksi ja Leeni seisoi polvillaan Hilen vieressä kunnes yhtäkkiä horjahti kyljellään makaavan Hilen päälle... Hile teki pari nopeaa paimentikkausta ja syöksyi sängyn alle. Minä pelästyin tietysti ihan hirveästi ja Leeni tottakai myös. Verta ei onneksi tullut kuin ihan vähän enkä tietenkään saanut katsottua haavaa kunnolla, kun se oli osittain hiusten alla, korvan yläpuolella. Ensin luulin, että kaksi reikää jotka siinä olivat, olisivat kulmahampaista, mutta myöhemmin kun sain katsottua haavaa paremmin, siinä näkyi selvät etuhammasrivistöt. Kävimme samana iltana lääkärissä hakemassa antibioottikuurin.
Olen aiemminkin ollut tai pikemminkin oppinut olemaan Hilen kanssa varovainen ja usein olen käskenyt sen pois joistain tietyistä tilanteista, esim jos se makaa sylissä ja Leeni on tulossa viereen, niin ajan Hilen pois, koska se on liian kärkäs puolustamaan asemaansa. Tämän tapauksen jälkeen olen tarkkaillut sitä vielä enemmän ja ennakoinut vastaavia tilanteita käskemällä sitä menemään muualle. Yleensä Hile vaan murisee, mutta se on kyllä meidän koirista se joka ottaa hampaat ensimmäisenä käyttöön. Sen huomaa jo joka päiväisessä elämässä pelkästään siitä, että jos tulee muita koiria lenkillä vastaan ja jos itsellä on nameja mukana tai jos Hile kuvittelee, että mulla on nameja kädessä, se puree häikäilemättömästi sormille ja hampaat on ihan selkeästi se jolla se purkaa turhautuneisuutta tuossa tilanteessa. Ei kauhean toivottu ominaisuus perhekoiralle... Ja toisaalta taas en saa sitä aina koulutustilanteessa repimään kanssani lelua, joten onkohan se sitten enemmän saalisviettiä tai terävyyttä kuin taistelutahtoa?
