Yksinoloa ja reeniä

Hile on nyt ollut muutaman kerran yksin kotona Fasun lopetuksen jälkeen ja ne sujuvat jopa paremmin kuin kaverin kanssa... Nyt en ole laittanut edes haukunestopantaa ja Hile on täällä ihan hiljaa ja rauhallisesti, vaikka Fasun kanssa ne aina haukkuivat. Tosin tämä uusi asunto jossa olemme asuneet syyskuun puolesta välistä, on haukuntaan vähemmän provosoiva. Eli naapurusto on rauhallisempi eikä Hile näe mistään ikkunasta silleen ulos miten se näki edellisessä asunnossa.

Nyt on tullut reenattua uusia tokoliikkeitä eli ruutua merkiltä ja ohjattua noutoa sekä vähän seuraamisen pysähtymisiä ja tietty ikuista projektia: kaukoja :) Ruutu sujuu tosi hyvin ja Hile menee hienosti keskelle ja merkillä jaksaa odottaa käskyä. Sensijaan ohjatussa noudossa kapula on paljon kivempi kuin merkki... Olen siinä käyttänyt "lempeää" kieltosanaa joka on toiminut ja Hile ehkä ekalla lähetyksellä yrittää karata suoraa kapulalle, muuton pysähtyy merkille. Seuraamisen pysähdyksissä ei ole ongelmaa, niitä vaan pitää muistutella, että tulevat varmemmiksi, kun ei ole otettu kuin istumista pitkään aikaan. Kaukoissa sivuhypyt ovat jo vähentyneet, mutta taaksepäin menee aikalailla... Mutta parempi niin kuin eteen. Ehkä niitä evl-kisoja vois alkaa jo katseleen...

Perheen ainoa koira Hile

Fasu nukutettiin ikiuneen viime keskiviikkona 26.10, tasan vuosi siitä kun Höpi piti nukuttaa... Fasu oli heikentynyt pikkuhiljaa ja viikonlopusta saakka oli tosi väsynyt, eikä suostunut syömään kuin nestemäisiä ruokia. Lopulta tiistain ja keskiviikon välisenä yönä se alkoi oksentaa veristä limaa, joten vaihtoehtoja ei enää ollut. Loppuyön Fasu kuitenkin nukkui ihan rauhallisesti, joten seuraavana aamuna varasimme ajan eläinlääkärille.

Kun tulin kotiin eläinlääkäristä, Hile ymmärsi asian heti, vaikkei se ihan heti siitä näkynytkään. Lähdimme Hilen kanssa kahdestaan pitkälle metsälenkille ja vaikka se välillä on ennenkin päässyt yksin lenkille, se ei ole ikinä käyttäytynyt niin kuin se nyt käyttäytyi. Se oli hirveen epävarma ja pälyilevä, kun sitä toista koiraa ei ollut enää tukena. Ja vaikka Hile on tosi kuuliainen ja tottelee, niin jos metsässä tulee joku vastaan, sen on aina mentävä haukkumaan sitä lähempää ja sitten vasta tulee takas, mutta nyt kun toinen koira tuli vastaan, se tuli heti luo! Nyt kun Hile on ollut melkein viikon ainoa koira, tämä pälyily ja epävarmuus on jo tasaantunut ja hävinnyt. Tänä aamuna se kyllä pelästyi yhdessä pihassa olleita koiria, mutta enää se ei pälyile mitään olemattomia juttuja.

Aina ennen Hile on yleensä nukkunut sängyn alla tai jossain muualla poissa jaloista, mutta nyt se nukkuu tai makoilee ihan lähellä. Se myös hakee paljon enemmän huomiota ja haluaa olla mukana. Toisaalta olen nyt myös reenannut sen kanssa enemmän ja keksinyt sisälläkin jotain tehtäviä sille, ettei se tuntisi oloaan yksinäiseksi.

Tokon voittaja-luokasta vihdoin se kauan haettu ykköstulos!!!

Eilen olimme oman seuran järjestämissä tokokisoissa yli kahden vuoden tauon jälkeen. Reenattu oli aika vähän, kaikkea kivaa ja innostavaa olimme tehneet ja jotain pikkujuttuja, että sais jotain liikkeitä tarkemmiksi. Reenit olivat kuitenkin tehneet tehtävänsä, koska sellaiset liikkeet jotka olivat ennen epävarmoja, sujuivat nyt hyvin tai suht hyvin :)

paikalla makuu 10

seuraaminen 8 (viiminen perusasento vaati lisäkäskyn...)

liikkeestä istuminen 10

luoksetulo 5 (seisominen tapahtui vasta maahanmenomerkin kohdalla...)

ruutu 8 (luulin jo, että tämä liike oli nolla, kun Hile meni ruudun sivulle seisomaan, odotin vähän aikaa ja sitten käskin uudestaan, jolloin Hile meni hienosti keskelle ruutua!)

hyppynouto 10

metallinouto 10 (tämä oli täydellinen!!! mutta viimeiset pari-kolme viikkoa Hile on saanut ruokansa noutamalla metallin ensin, pito on parantunut todella paljon!!!)

tunnari 10

kaukot 7 (Hile liikkui sivulle ja taakse todella paljon ja vaati yhden lisäkäskyn, luulin, että tämänkin ois liikkumisen takia ollut nolla...)

kokonaisvaikutus 10

Yhteistulos 272p ja luokkavoitto!!!

Jes, tätä ykköstulosta on sitten haettu ja odotettu! Seuraavaksi menemme seuraavaan luokkaan, ehkä joskus ensi vuonna.

Agilityn 3.luokka kutsuu :)

Olimme viime viikonloppuna agilitykisoissa ja saimme Hilen kanssa viimeisen nollatulokset kakkosluokasta. Hilellä on alkanut vauhti kiihtymään parissa viimeisessa kisassa, joten saa olla entistä tarkempi ohjauksien kanssa. Hile kyllä lukee tosi hienosti ohjausta ja on kuuliainen ja siksi niin kiitollinen ohjattava!

Olemme saaneet kaikki kakkosluokan nollat tänä kesänä, vaikkemme ole juurikaan ehtineet reenata... Pari kertaa olemme olleet ulkopuolisella kouluttajalla ja niistä on ollut apuja.

Mainitsin tuossa pari blokkausta aiemmin, että lähetin Hilen kastrointitodistuksen kennelliittoon. Se tuli hyväksyttynä takaisin, eli Hile saa taas osallistua näyttelyihin, kunhan kasvatamme ensin turkin takaisin :) Sitten veteraaniluokkaan...

Agilitykisoissa Jyväskylässä

Eilen olimme Hilen kanssa todella pitkästä aikaa agilitykisoissa, siitä on melkein kaksi vuotta, kun olemme viimeksi kisanneet.

Kisasimme kakkos-luokassa, ekana oli agilityrata joka meni muuton loistavasti, mutta Hile hyppäsi muurin ennen putkea, kun se olisi pitänyt hypätä vasta sen jälkeen. Hyppyradalta saimme vitosen kepeiltä. Kepeille menokulma oli todella vaikea, Hile kyllä meni oikeasta välistä sisään, mutta sitten jäi pari keppiä välistä, joten otimme alusta ja siitä tuli pari sekuntia yliaikaa, mutta silti voitimme luokkamme!

Kaikkein tyytyväisin olen siihen, että kaikki ne hienot ohjauskuviot joita olemme harjoitelleet ja joita käytin, onnistuivat hienosti! Se, että mun ei tarvi jarrutella tai himmailla, vaan saan ohjata ja mennä eteenpäin ja luotan koiraani, tuntuvat hyvältä. Ei enää lähetä ja pelasta meininkiä, niinkuin silloin Höpin kanssa aloitellessani agilityn harrastamista.

Agilitykurssilla :)

Olin viime viikonloppuna Turussa schapendoesien agilitykurssilla. Kouluttajana meillä oli Janita Leinonen. Kurssi oli kyllä todella hyvä ja tuli tarpeeseen. Lauantaina aivoni olivat vielä äitiyslomalla, enkä osannut enkä muistanut mitään, mutta sunnuntaina ne alkoivat jo toimimaan :) Nyt kun pääsisi vielä reeneihin useammin, niin voisi harjoitella ja muistella oppeja, niin ne voisivat jäädä päähänkin!

Sain myös eläinlääkärin todistuksen Hilelle kastroinnista ja lähetin sen kennelliittoon. Saa nähdä meneekö se läpi, jotta pääsisimme vielä joskus näyttelyihin.