Lunta ja pakkasia odotellessa

Elämämme pyörii nyt töihin paluuni jälkeen normaalin arjen ympärillä eli aika vähiin on koiraharrastukset jääneet. Tosin nyt täällä on tauko normi reeneistä ja nyt sain itseäni niskasta kiinni ja ilmoittauduin maneesireeneihin jotka alkaa tammikuussa. Samalla olen harkinnut Hilen vatsan ja jalkojen ajelua, koska maneesireenien jälkeen vaikka kuinka pesis koko koiran, niin seuraavana aamuna kämppä on kuin hiekkalaatikko... Nykyään minusta on tullut entistä mukavuuden haluinen ja mahdollisimman paljon asioita ennakoiva, että sais tän arjen pyörimään ja ehtis nukkuunkin kunnolla. No sittenpähän on enemmän intoa reenata kun on pidetty koulutustaukoa. Syksyn aikana ehdimme kuitenkin muutamissa yhteisissä tokoreeneissä käymään ja kyllä tauko on toisaalta tehnyt hyvää, Hile alkaa paljon selkeemmin tajuumaan esim ruutua.

Kaikkein eniten tällä hetkellä harmittaa, kun ei pääse arkena tekemään kunnon metsälenkkejä. Aamuisin ennen töihin lähtöä käymme kyllä metsässä, mutta en täällä susi ja karhu seudulla uskalla mennä tuonne umpimetsään pimeellä ja iltapäivällä kun pääsen töistä, metsässä on kaikki muut ulkoiluttamassa koiriaan ja myöhemmin on taas jo niin pimeää ettei silloinkaan pääse. Onneksi aamulla ennen kuutta täällä ei liiku ketään muu, niin Hile saa juosta melkein koko lenkin vapaana, sitä se kaipaa kaikkein eniten, remmin päässä se sekois hyvin äkkiä... Viikonloppuisin onneksi pääsemme korvaamaan edes osan tästä ongelmasta, tosin muutama viikonloppu sitten metsässä ollessamme lähistöllä oli varmasti karhu tai susi. Hile joka juoksee normaalisti edestakas pysyen kuitenkin näköetäisyydellä koko ajan, alkoi yhtäkkiä haistella ilmaa häntä pystyssä ja tuli jalkoihini ja kulki siinä muutaman sata metriä koko ajan ilmaa haistellen ja sitten taas jatkoi juoksemistaan. Koskaan aiemmin se ei ole reagoinut noin mihinkään, eli oman olettamukseni mukaan sen oli pakko olla joku isompi petoeläin. Hile nimittäin vaan innostuu kaikista muista eläimistä joihon olemme törmänneet... Olisi todella mielenkiintoista vielä Hile konekarhutestiin ihan siinä mielessä, että tietäisin miten se reagoi jos se haistaa lenkillä karhun.

Pari viikkoa sitten Hile oli normaalia kärttyisempi ja itse epäilin virtsakiteitä, joten vein sen pissanäytteen eläinlääkärille tutkittavaksi. Onneksi siitä ei löytynyt mitään, mutta sitten tulee taas itselle sellainen olo, että johtuuko sen ajoittainen kärttyisyys juuri siitä, etten ehdi tekemään sen kanssa niin paljon kaikkea niin kuin aiemmin...

Kaikkea on taas ehtinyt tapahtua

Nyt olen ollut jo melkein kuukauden päivä töissä ja koirien yksinolo sujuu hienosti! Olen aina välillä kysellyt naapurilta, että kuuluuko meiltä meteliä ja nyt on parin ensimmäisen viikon jälkeen ollut hiljaista.

Agility ja tokoreenit on ikävä kyllä jääneet nyt tosi vähiin, nyt on pääasia, että saan kaikki koirat lenkitettyä ja väsytettyä, jotta ne jaksavat olla päivän yksin. Parhaiten se onnistuu metsälenkeillä ja jäljestyksellä tai ihan vaan namien etsinnällä heinikosta.

Reilu viikko sitten meille sattui pieni onnettomuus, kun olin tullut töistä ja pötköttelimme Leenin kanssa sängyllä ja luimme kirjoja. Hile tuli viereemme rapsuteltavaksi ja Leeni seisoi polvillaan Hilen vieressä kunnes yhtäkkiä horjahti kyljellään makaavan Hilen päälle... Hile teki pari nopeaa paimentikkausta ja syöksyi sängyn alle. Minä pelästyin tietysti ihan hirveästi ja Leeni tottakai myös. Verta ei onneksi tullut kuin ihan vähän enkä tietenkään saanut katsottua haavaa kunnolla, kun se oli osittain hiusten alla, korvan yläpuolella. Ensin luulin, että kaksi reikää jotka siinä olivat, olisivat kulmahampaista, mutta myöhemmin kun sain katsottua haavaa paremmin, siinä näkyi selvät etuhammasrivistöt. Kävimme samana iltana lääkärissä hakemassa antibioottikuurin.

Olen aiemminkin ollut tai pikemminkin oppinut olemaan Hilen kanssa varovainen ja usein olen käskenyt sen pois joistain tietyistä tilanteista, esim jos se makaa sylissä ja Leeni on tulossa viereen, niin ajan Hilen pois, koska se on liian kärkäs puolustamaan asemaansa. Tämän tapauksen jälkeen olen tarkkaillut sitä vielä enemmän ja ennakoinut vastaavia tilanteita käskemällä sitä menemään muualle. Yleensä Hile vaan murisee, mutta se on kyllä meidän koirista se joka ottaa hampaat ensimmäisenä käyttöön. Sen huomaa jo joka päiväisessä elämässä pelkästään siitä, että jos tulee muita koiria lenkillä vastaan ja jos itsellä on nameja mukana tai jos Hile kuvittelee, että mulla on nameja kädessä, se puree häikäilemättömästi sormille ja hampaat on ihan selkeästi se jolla se purkaa turhautuneisuutta tuossa tilanteessa. Ei kauhean toivottu ominaisuus perhekoiralle... Ja toisaalta taas en saa sitä aina koulutustilanteessa repimään kanssani lelua, joten onkohan se sitten enemmän saalisviettiä tai terävyyttä kuin taistelutahtoa?

Yksinolo sujuu jo suht hyvin

Nyt on edistystä koirien yksinolossa tapahtunut. Ja niin pitäisikin, koska aloitan päivätyöt 7.9. Koko päiväksi en ole vielä niitä jättänyt, mutta aamupäiviksi lähes joka päivä. Käymme ensin lenkillä ja sitten ne saavat ruoan (Höpi on paljon rauhallisempi kun saa aamulla puolet ja illalla puolet annoksesta). Tänään tuli jo mieleen vanhat ajat, koska en todellakaan enää muistanut mitä Hile keksii jos vaan siihen on mahdollisuus... Siis kun tulimme tänään Leenin kanssa kahdentoista maissa kotiin, menin vessaan ja Leeni toi mulle sinne muovinkappaleen. Ihmettelin ensin, että mikäs tämä on ja sitten löysin siitä vielä vähän tekstiä... Eli Hile oli taas ottanut tiskipöydältä sulamassa olleen lihapötkön ja syönyt sen... Sille itselleenhän se oli tarkoitettu, mutta ei sitä ihan vielä olisi kuulunut syödä... Loput muovit olivatkin sitten sohvalla. Tämä on siis vain merkki siitä, että se on rento (koska Höpi ei enää stressaa niin paljon) ja pystyy järkeilemään asioita...

Hile luonnetestissä

Olimme viime sunnuntaina Hilen kanssa Hämeenlinnassa luonnetestissä.
Yllätyin positiivisesti, koska mulle itselleni on jäänyt niin suuret traumat luonnetestistä jossa olin Höpin kanssa joskus lähes kymmenen vuotta sitten. Höpi meni siellä ihan paniikkiin ja jouduin ainakin vuoden tekemään töitä siitä jääneiden traumojen korjaamiseen, esim. se alkoi haukkua vastaantulevia miehiä.

Hilen kanssa testi oli kuin olisimme olleet sunnuntaikävelyllä :) Se ei kuormittunut lainkaan testistä!

Seuraavana selostus testistämme:
Ensin juttelimme tuomareiden kanssa ja Hile tunki samalla koko ajan niiden syliin ja rapsuteltavaksi.
Sitten oli vuorossa vetoleikki, tuomari tarjosi jotain puukeppiä josta Hile ei välittänyt lainkaan. Meillä oli mukana pehmolelu jolla itse aloin leikittää ja Hile taisteli siitä hyvin sekä minun että tuomarin kanssa.
Sitten oli vuorossa "mörkökelkka", aluksi Hile vaan ihmetteli, että mikäs tuo on ja alkoi rapsuttaa naamaansa... Sitten kun kelkka oli ihan lähellä Hile haukahti ja hyppäs mun selän taakse, mutta heti vielä kelkan liikkuessa meni katsomaan lähemmäs ja sitten ei kauheesti enää välittänyt mutta ei mennyt katsoonkaan. Vasta kun mä menin kyykkyyn ja kutsuin sen haistaan, niin tuli katsoon. Sitten teimme pienen lenkin kauemmas ja tulimme uudestaan kelkan luo jota Hile meni suoraa mun edellä haistaan. Tuomari sanoi lopussa, että kelkka ei ylittänyt Hilen ärsytyskynnystä eli sen ei tarvinnut pelätä sitä.
Seuraavana kokeiltiin, miten Hile puolustaa mua. Kun tuomari hyökkäsi mua kohti, Hile vasta ihan lähellä alkoi haukkua ja meni mun selän taakse. Sitten kun tuomari muuttui taas kiltiksi, Hile meni sen syliin...
Sitten käveltiin maasta nousevan haalarin ja rämisevän tynnyrin ohi. Haalariin Hile reagoi kaikkei voimakkaimmin, syöksy mun taakse ja haukahti peloissaan, mutta kun kävelimme haalarin ohi samantien, ei regoinut siihen mitenkään, ei edes yrittänyt kiertää. Sitten tuli rymisevä tynnyri jota myös syöksyi karkuun mutta ei niin voimakkaasti ja kun kävelimme sen ohi heti, ei väistänyt sitäkään. Sitten tehtiin vielä uusi kierros haalarin ja tynnyrin ohi eikä Hile siinäkään väistänyt tai pelännyt niitä.
Seuraavaksi minä menin pimeeään huoneeseen ja tuomari päästi Hilen perässä etsimään mua. Hile ei alkuun oikein tajunnut, että mitäs tässä pitäs nyt tehdä, se yritti mennä toisen tuomarin rapsuteltavaksikin. Sitten vasta kun molemmat tuomarit olivat sanoneet, että sun pitäis etsiä äiti, niin sitten se nosti nenän ja tuli suoraa mun luo.
Sitten Hile jätettiin yksin seinässä olevaan hihnaan kiinni ja tuomari alkoi tulla uhkaavasti sitä kohti. Hile alkoi haukahdella vasta kun tuomari oli tosi lähellä ja yritti vältellä ja tehdä rauhottavia signaaleja, mutta murisi kyllä aika alusta saakka. Ja taas kun tuomari muuttui kiltiksi, Hile meni sen syliin rapsuteltavaksi.
Lopuksi kokeiltiin reagoiko Hile laukauksiin ja ei mitään reaktiota.

Lopuksi tuomari vielä selosti testin tulokset suullisesti, pääpiirteittäin Hile on siis hieman harkitsevainen "dieselkäyttöinen" niinkuin tuomari asian mainitsi, ja muistaa sille aiheutetut vääryydet mutta ei pahasti eli muistaa että jotain tapahtu, mut ei pelkää tai panikoi, Hile on siis itsevarma ja sillä on korkea ärsytyskynnys. Lopuksi tuomarit sanoivat, että ei kannata laittaa nettimyyntiin vaan kannattaa viedä kotiin...

Tässä vielä pisteet:
Toimintakyky +1 kohtuullinen

Terävyys +3 kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua

Puolustushalu +1 pieni

Taisteluhalu +2 kohtuullinen

Hermorakenne +2 tasapainoinen

Temperamentti +2 kohtuullisen vilkas

Kovuus +1 hieman pehmeä

Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin

Laukauspelottomuus: laukausvarma

YHTEISPISTEET 192p

Nyt minäkin voin muuttaa käsitystäni luonnetestistä, kun meille kummallekaan ei jäänyt traumoja.

Edistystä...

Nyt olen taas hoksannut uusia asioita. Ensinnäkin sen, että Höpillä on jo ikänsä puolesta kipuja... Tämän tajusin, kun luin kirjaa "Pelkopurija ja huomionhakija". Olen lukenut kirjan aiemminkin enkä pitänyt siitä ollenkaan, koska siinä ehdotettiin niin moneen käytöshäiriöön lääkitystä. No, nyt ymmärrän, että se on jossain tilanteissa oikeasti tarpeellista.

Kirjassa oli tosi hyvin vanhan koiran erilaisista "oireista" joille voidaan tehdä jotain. Olen viime aikoina ihmetellyt, että miksi Höpille tulee pelkoreaktio eli se yrittää karkuun, kun esim hihna jää kiinni lastenrattasiin. Tai miksei se anna enää silittää tai reagoi äärettömän voimakkaasti kynsien leikkuuseen tai korvakarvojen nyppimiseen. Kirjassa kerrottiin juuri vastaavista oireista ja syynä on pintakivut. Eli vanhuuden tuomia oireita. Nyt olen syöttänyt Höpille kipulääkettä sekä sitä serene UM:ä ja se on huomattavasti parempi. Se reaktiot ei ole enää niin voimakkaita ja näkyvin muutos on se ettei se nuku enää sängyssä mussa kiinni!!! Se nukkuu lattialla pehmeellä petillä joka ei aiemmin ollut missään tilanteessa mahdollista, Höpi tuli sänkyyn vaikka väkisin.

Nyt olen uskaltanut kokeilla yksinoloakin enemmän. Tällä viikolla yhtenä päivänä olimme Leenin kanssa ravistelemassa mattoja ja leikkimässä hiekkalaatikolla tunnin ajan ja koirat olivat sisällä. Sinä aikana koirat alkoivat vahtihaukkua kerran joka loppui aika äkkiä, kun kuulivat mun tamppaavan mattoja. Toisena päivänä jätin ne tunniksi taas yksin ja laitoin videokameran kuvaamaan eteiseen. Video oli mielenkiintoista katsottavaa varsinkin, koska koirat haukkuivat kun tulimme kotiin... Videolta näkyy, että Höpi kulkee koko ajan edestakaisin, mutta Fasu ja Hile ovat pääosin makuuhuoneessa tai sitten Hile makaa täysin rentona kyljellään makuuhuoneen oviaukossa. Tunnin aikana koirat alkavat vahtihaukkua kolme kertaa joka Fasun toimesta muuttuu ulvonnaksi... Mutta onneksi loppuu lyhyeen. Eli vaikka tekemistä ja harjoiteltavaa vielä on, niin tämä on jo suurta edistystä!

Jonkinlaista edistystä...

Olimme alkuviikon Humppilassa ja oli aikaa miettiä eroahdistushommaa. Löysin tosi hyvän sivun jossa on selkeä harjoitusohjelma:

http://koiratarhat.com/16

Sitä olen nyt vähitellen tehnyt, yleensä sisällä, mutta ulkonakin sitä tulee harjoiteltua, kun menee Leenin kanssa leikkipuistoon ja koirat täytyy jättää johonkin puuhun tai aitaa kiinni puiston ulkopuolelle, niin välillä käy kehumassa tai jos on muistanut ottaa nameja mukaan, käy palkkaamassa niillä. Ostin myös serene UM-tabletteja joita annan vain Höpille, aloitin ne vasta tänään, joten katsotaan toimiiko ne Höpillä.

Nyt ollaan siis edistytty niin paljon, että ulkona Höpi ei kilju mun perään niinkuin ennen on tehnyt. Kaupan ulkopuolelle jättäminen ei ole ollut ongelma vaan ne tilanteet jolloin se näkee mut. Sisällä oven taakse en ole uskaltanut jättää niin kauaksi aikaa kuin ulkona olen jättänyt, sisällä ollaan tehty ihan sekuntteja kestäviä aikoja, koska Höpi ei ole rento, mutta ei hermostunutkaan, Fasu ja Hile sensijaan makaavat sängyllä ja odottavat namipalkkaa. Nyt tämän harjoittelun aikana Höpi kulkee vielä enemmän mun perässä sisällä kuin ennen.

Popsikkaita kuuntelemassa :)

Tänään oltiin Leenin ja Jonin kanssa popsikkaita:

http://www.popsikkaat.com/

kuuntelemassa Isossa Kirjassa, Iso Soitto nimisessä tapahtumassa. Olivat kyllä tosi hauskoja ja sanoma selkeä eli Jumalan ja lähimmäisen rakkaus ovat tärkeitä asioita. Taas tuli kauhea murhe ystävistä jotka eivät ole vielä uskossa, muistakaa että minä rukoilen usein puolestanne :)

Se tuntuu itsestä niin oudolta, etteivät kaikki voi vaan uskoa Jeesukseen ja hänen ristinkuolemaansa jolloin hän sovitti kaikki syntimme ja voimme olla vapaita kaikista taakoista. Olo on henkisesti niin kevyt, kun ei tarvitse pelätä mitään.

Siunausta teille kaikille!

Kuulumisia

Tänään kokeilimme jättää vain Hile ja Fasun yksin kotiin. Jäivät kyllä ihan rauhallisesti makoilemaan, mutta kun tulimme kahden tunnin päästä kotiin, haukkuivat molemmat. Ihan suht rauhallisia olivat kun tulimme sisälle, mutta iloisesti tietysti tulivat tervehtimään, johon en edelleenkään reagoi ja rauhottuivat siitäkin nopeasti.

Ensi viikoksi menemme Humppilaan, koska Joni menee fiksailemaan autoaan. Sinä aikana tarvis keksiä, että mitä tuolle haukunnalle nyt tehdään. Yksinolo-harjoitteluahan se vaatii, mutta kun tää asia ei tunnu etenevän lainkaan.

Eroahdistus ongelmana

Höpillä on näimmä jälleen muuton yhteydessä esiintyvää eroahdistusta. Täällä rivitalossa se tarvis vaan saada mahdollisimman nopeasti loppumaan. Ja tietysti muut yhtyvät Höpin aloittamaan haukuntaan. Tai siis oletan, että Höpi on "syyllinen" koska se on selvästi hermostunut jättäessämme ne yksin. Nyt olen kyllä joka kerta jättänyt niille tekemistä, eli aktivointi kuutioita ja pyramidin sekä sellaisia "reikämunia" johon saa namia sisälle. Nyt olemme vielä jättäneet niitä vain muutamaksi tunniksi yksin melkein joka päivä, ihan vaan harjoituksen vuoksi. Ja sitten kun palaamme, yritän mennä sisään silloin kun ne on hiljaa ja enkä huomaa niitä ennen kuin ne ovat rauhoittuneet. Fasu ja Hile rauhoittuvan tosi nopeesti ja käyvät nukkumaan, mutta Höpi ei oikeestaan rauhoitu kunnolla ollenkaan.

Joskus aikoinaan muuttaessani kerrostaloon, Höpillä oli silloin samoja oireita ja ehkä aika kuultaa muistot, mutta silloin se meni aika pian ohi. Rupesin nyt myös muistelemaan sitä, että Höpi taisi vaan kiihtyä noista aktivointileluista... Tarvis myös kokeilla niin, että jättäisin vaan Fasun ja Hilen yksin, sitten tietäisin alkavatko ne haukkumaan ilman Höpiä. Paras ois varmaan jättää niille aidot luut syötäväksi, niitä syödessään ne ei kiihdy.

Jos jollain on hyviä neuvoja, niin otetaan vastaan. Löysin tuon DAP-haihduttimenkin tuolta muuttolaatikoista, tarvis käydä hakemassa täyttöpullo siihen.

Uusi kotikaupunkimme - Keuruu

Viime perjantaina muutimme Keski-Suomeen, Keuruulle, koska mieheni Joni menee opiskelemaan Iso Kirja-raamattuopistoon.

Olemme saaneet ja tavarat paikalleen ja joka päivä olemme käyneet kiertelemässä paikkoja, tänäänkin vietimme koko päivän kävellen keskustassa ja minä kävin ilmoittautumassa täällä työkkärin listoille sekä metsästimme puhelinluetteloa, josta viimein sain viime vuoden painoksen työkkärin tädiltä :) Rukoilkaa että löytäisin mukavan työpaikan. Useita hakemuksia olen laittanut jo menemään ja tarvis muutamaan paikkaan soittaa ja kysellä, että olisiko vielä töitä tarjolla.

Nyt on myös tullut lenkkeiltyä paljon enemmän kuin Humppilassa, koska nyt on pakko lähteä itsekin ulos. Maalla kun sai päästää koirat vaan ovesta ulos... Tämä on kyllä perempi vaihtoehto, jos vaikka vahingossa itsekin laihtuisi :) Höpi oli yhtenä aamuna tosi jäykkä, juuri tämän "pakko lenkkeilyn" takia. Se kun ei Humppilassa välillä lähtenyt ollenkaan lenkille, vaan jäi rappusille odottamaan. Täällä en uskalla päästää sitä lainkaan irti, koska se ei oikein kuule, joten en voi kutsua sitä luo, jos se ei satu katsomaan mua...

Sunnuntaina jätimme ekaa kertaa koirat pariksi tunniksi yksin ja kun tulimme takaisin, haukkukonsertti oli käynnissä. Kun kysyin naapurilta, haukkuivatko ne koko ajan, niin hän vastasi, että hän on tottunut koska hänelläkin on koira eivätkä haukkuneet kuulemma kovin lujaa... Mutta uskon, että kyllä yksin olo sujuu taas harjoittelun myötä. Juuri tälläkin hetkellä koirat ovat niin väsyneitä koko päivän reissusta, että varmasti nukkuisivat jos jäisivät yksin.

Uimassa olemme käyneet joka päivä, Hilen turkkikin on kyllä vaarassa, se kun painaa niin paljon märkänä, ja sillä on kyllä tosi kuuma näin helteellä. Kyllä mä harkitsen senkin leikkaamista kaljuksi...

Silmätarkastus

Tänään olimme Fasun kanssa Turussa silmäpeilauksessa. Fasu sai terveen paperit perinnöllisten silmäsairauksien osalta, vain vanhuuden ajan kaihia näkyi.

Linkki

Olin tässä taannoin ottamassa mustissa ja mirrissä verinäytteitä koirista Hannes Lohen geenipankkiin ja tässä linkki sivulle, josta kuvani löytyy:

http://www.vetmed.helsinki.fi/tiedekunta/uutiset/2009/090506_geeninaytteet_talteen.html

Forssan tokokisa 12.5

Eilen olimme oman seuran iltakisoissa. Ja taas tuli huomattua, että palkkaamattomuusreenien teko on jäänyt tosi vähiin. Loppua kohti Hilen into alkoi hiipua...

paikallamakuu 9,5 Hile hidasteli alussa maahanmenossa
seuraaminen 8,5 tämä oli suht ok, lopussa hidasteli sivulle istumisessa
liikkeestä istuminen 9 tein pienen hidastuksen käskyn kanssa
luoksetulo 6 ei edelleenkään pysähtynyt seisomaan...
ruutu 0 nyt Hile meni hienosti ruutuun, mutta teki kaarteen ja pysähtyi ruudun sivuun ulkopuolelle, ohjasin siitä ruutuun, mutta tuli vähän eteen kun käskin maahan, eli etujalat ruudun ulkopuolella, muuton hieno, koska nyt se löysi ruudun!!!
hyppynouto 10
metallinouto 9 Hile ei nähnyt mihin kapula putosi ja joutui etsimään aika kauan, toi kapulan, mutta aika varovasti
tunnari 0 tämä oli tosi outo, ensinnäkin se haisteli kapulat moneen kertaan läpi ja sitten otti oman ja oli jo tulossa mua kohti, kun kääntyi takas ja alkoi haistella uudelleen ja lopulta otti vaan jonkun ja toi sen mulle. Marjan Jesper teki ihan samalla lailla vaikka molemmilla tämä on varma liike.
kaukot 5 tässä Hile ei alussa noussut ollenkaan seisomaan ja muihin ylösnousuihin tarvi kaksi käskyä, en edes tiedä miksi tästä tuli pisteitä...
kokonaisvaikutus 10

Loppupisteet olivat 191p ja tuomarina Ilkka Sten.

Otin kehän ulkopuolella putkeen seuraamisen, liikkeestä istumisen, luoksetulon ja kaukot niin, että mulla oli avoin ruokakippo sivussa odottamassa. Hilellä riitti intoa vaikka kuinka paljon eikä kehässä esiintyneestä lässähtämisestä ollut tietoakaan. Kyllä mun tarvii alkaa tuota palkkaa jalostaan oikean motivaation saavuttamiseksi ja niin, että se into ei mene yli.

Jaakon agility

Tässä vihdoin kuvat meidän kaljuista otuksista :) Ylhäällä Höpi ja alhaalla Fasu.



Maanantaina olimme siis Hilen kanssa Jaakon agilitykoulutuksessa. Ja taas tuli samoja asioita eteen joita on aiemminkin siellä jankattu... Niistä osa oli vaan unohtunut. Suurin ongelma mulla on se, että teen vaan pieniä asioita kerrallaan ja sitten vasta mietin seuraavaa kohtaa enkä liiku eteenpäin... Siitä ne suuret kaarrokset tulee joita ei aiemmin ollut, mutta nyt kun vauhti kasvaa, enkä näytä liikkeellä mihin päin mennään, niin sillä on aikaa tehdä kaarroksia. Myös pakkovalssia tarvii harjotella. Ja montaa muuta asiaa, jos ne vaan muistais...

Eilen kävin Hilen kanssa kahdestaan peltolenkillä ja Hilellä oli hauskaa... Paluumatkalla se juoksi ensin pikkuserkkuni pellolla johon oli ajettu lehmänlantaa ja sen jälkeen se kävi uimassa pelto-ojassa ja uudestaan toiselle multapellolle ja tämän se toisti vielä pari kertaa... Joten tulos oli selvä: pesullehan se joutui. Tänään tarvis ennen agilityreenejä vielä kammata se.

Pyöräilyä

Eilen oltiin 12km pyörälenkillä, Joni, Leeni ja minä sekä Hile. Hile jaksoi tosi hienosti koko lenkin, vaikka tälläiset huippupitkät lenkit ovat jääneet tyystin tekemättä. Hile sai olla suurimman osan lenkistä vapaana, vain keskusta-alueella eli 2-3km pidin sen hihnassa. Ja onneksi vain saman verran oli asfalttia, loput hiekkatietä. Puolessa välissä pysähdyimme leikkipuistoon laskemaan mäkeä ja Hile pääsi uimaan ja juomaan. Venyttelin sen kotiin päästyäemme kahteen kertaan läpi. Pelkäsin, että se tulisi tuollaisesta vauhtilenkistä kipeäksi ja tänään meillä on Anskun kanssa yksityistunti Jaakko Suoknuutilta. Mutta eipä sitä tunnu mikään vaivaavan. Turhaa taas murehdin. Eli tarvii siis tehdä useemmin näitä meidän pyöräretkiä.

Vappuviikonloppuna tuli taas reenaituakin, tosin ihan kotosalla. Hyvin sujuu kaikki liikkeet, vaikkakaan luoksetulon pysäys ei ole niin nopea kuin pitäis ja kaukoissa maasta seisomaan nousu jumittaa. Eli näitä tarvis vielä ennen kisoja ottaa enemmän, muita liikkeitä unohtamatta.

Ennen kuin olin elänyt päivääkään

Psalmi 139 13 Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut.

14 Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen.

15 Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä, muotoni kuin syvällä maan alla, mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa.

16 Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut.

17 Kuinka ylivertaisia ovatkaan sinun suunnitelmasi, Jumala, kuinka valtava onkaan niiden määrä!

18 Jos yritän niitä laskea, niitä on enemmän kuin on hiekanjyviä. Minä lopetan, mutta tiedän: sinä olet kanssani.

Viikko sitten oli toisen lapsemme laskettu aika, lapsemme joka kuoli kohdussani. Raskauden piti olla jo neljännellä kuulla kun asia vasta huomattiin. Itse tosin ihmettelin rajun pahoinvoinnin jatkumista ja sitä, että pystyin makaamaan mahallani sekä tietysti liikkeiden puuttumista. Vatsani kuitenkin kasvoi koko ajan. Lopulta sydänääniä kun ei lainkaan kuulunut, jouduin ultraan (ekassa rv12 ultrassa emme käyneet). Halusin nähdä ultrakuvan ja siellä näkyi pieni rv8 vauva, joka ei liikkunut, kohdun koko kuitenkin vastasi raskausviikkoja eli siksi vatsanikin oli jatkanut kasvamista. Tämän jälkeen pääsimme kotiin ja vasta muutamien päivien päästä menin sairaalaan raskauden keskeytykseen. Vaikka moni kauhisteli sitä, että miksei mua otettu heti osastolle ja tehty kaavintaa, minä olin kuitenkin tyytyväinen tähän, koska silloin sain sulatella asiaa, enkä mielelläni halunnut kaavintaa.
Sairaalaan mennessäni ultra tehtiin uudestaan ja nyt sikiötä ei enää eroittanut selkeästi. Lääkäri oli myös samaa mieltä kuin minä, että kaavinta tehdään vain jos on pakko. Eli ensin yritetään käynnistää synnytys. Käynnistyskapselit tehosivat ja supistelut alkoivat, mutta eivät ne olleet mitään verrattuna oikeaan synnytykseen. Jossain vaiheessa pyysin kipulääkettä että saisin nukuttua ja luulin, että ne tuo jonkun tabletin. Mutta eipäs tullutkaan tablettia vaan piikki lihakseen... Ja siitä meni pää aivan sekasin ja kysyonkin hoitajalta, että kuuluuko tän vaikuttaa näin? Koko maailma pyöri ja sängystä ei uskaltanut nousta, kunnes... alkoi oksettaa joko kipulääkkeestä tai lääkkeiden yhteisvaikutuksesta. Silloin ei ollut vaihtoehtoja ja ehdin juuri huoneen lavuaarille, en edes vessaan. Samalla paineella tyhjeni sekä vatsa että kohtu. Hoitaja kysyi, että haluatko nähdä istukan ja mahdollisen sikiön ja koska mun ei tee pahaa niin tottakai halusin nähdä. Itse olin erottavanani siitä sikiön, mutta patologin lausunnossa luki, että sikiötä ei enää ollut, se oli liuennut elimistööni. Mutta istukan koko vastasi myös niitä raskausviikkoja mitä piti olla eli sekin oli jatkanut kasvamista.

Minun surutyöni oli ja on edelleen rukoilu ja tämän asian jakaminen muiden kanssa. Jos en ois voinut puhua tästä ihmisten kanssa, oisin jäänyt vatvomaan asiaa liikaa itsekseni. Keskenmeno on liian vaiettu asia vaikka se on kuitenkin tosi yleistä. Myös tämä kirjoitus ja asian muistelu on osa surutyötäni. Kun uskoo ja luottaa Jumalaan pääsee kaikista murheista yli ja uudet suunnitelmat ja haasteet odottavat. Perheemme seuraava haaste odottaa Keuruulla jonne muutamme kesällä. Joni menee opiskelemaan Iso Kirja-Raamattuopistoon ja minulla on työpaikkahakemuksia vetämässä joten odotamme innolla mihin Jumala meitä kuljettaa :)

Reenaamassa

Eilen oltiin jo Pilvenmäellä tokoreeneissä ja Hile oli vauhdikas :)

Nyt luoksetulon seisominen toimii sillä pallon heitolla alakautta ja ruutu on vahvistunut sen myötä, kun luoksetulon palkka on välillä ruudussa. Hyppynoudot meni myös hienosti sekä puu että metallikapulalla. Liikkeestä istuminen myös hieno.

Kaukoja sen sijaan tarvii nyt reenata paljon. Jumitti aluksi seisomaan nousuissa ja meinasi myös tulla reilusti kohti, vaikka otin pari metrin päästä. Näistä Hile tykkää ihan hirveesti, eli reenin paljous ei kyllästytä Hilettä onneksi :)

Hile paranee vauhdikkaasti :)

Olemme nyt olleet jo kahtena päivänä lyhyellä lenkillä, niin että Hile on irti. Täällä on tiet ihan kuivia, joten sen puolesta se onnistuu. Maanantaina lenkkeily oli ihan rauhallista ja Hile osasi itse määrätä juoksuvauhdin ja varoa menemistään. Mutta eilen se olikin omasta mielestään jo niin hyvä, että juoksi täysiä ja olisi halunnut juosta myös sänkipellolla ja mennä ojaan uimaan... Onneksi se ei mene jos kiellän, toisin kuin Fasu josta oikein näkee kun se punnitsee, että kannattaako mun ihan heti totella vai vasta sitten kun olen tehnyt sen mitä kiellättiin, että kumpi on hauskempaa :)

Silloin kun Höpi ja Fasu on leikattu, olen ollut ihan hysteerinen ja vienyt remmissä vähintään sen 10pvää ja melkein kieltänyt hyppimisenkin, mutta nyt sitä osaa jo rentoutua ja miettiä mikä on koiralle parasta. Hile kun alkaa jo välillä käymään ylikierroksilla tekemisen puutteesta. Onneksi ensi viikolla voidaan jo reenata tokoakin ja käydä kunnon lenkeillä.

Höpi-vanhus

Hile on parantunut tosi hyvin, sille ei ole edes tullut mustelmaa haavan kohdalle, niinkuin kaikille meidän muille koirille tuli leikkauksen jälkeen. Lauantaina annoin sen jo olla vapaana pihassa ja otin luita pakkasesta sulamaan joita se sai syödä, että olis ees jotain tekemistä. Pidemmällä lenkillä ei olla leikkauksen jälkeen vielä käyty, mutta tällä viikolla varmaan jo päästään ettei Hile sekoo.

Lauantaina pyörittiin tässä pihassa ja sitten vein Leenin sisälle, että pääsisin pesemään autoa, mutta Höpi olikin hävinnyt sillä välin johonkin. Kiersin kaikki rakennukset eikä näkynyt. Aattelin, että kuvittelikohan se, että lähdimme lenkille. Katsoin järvenpohjalle (paikka jossa asumme on vanhaa järvenrantaa ja järvi on kuivattu pelloiksi ja siksi lenkkeilemmekin aina järvenpohjalla, vaikka se koomiselta kuulostaakin), mutta siellä näkyi ihan tien vieressä kaksi kurkea, joten sinne se ei ainakaan ollut mennyt, koska kurjet ois kyllä lähteneet karkuun. Sitten menin katsomaan toiseen suuntaan, jossa emme yleensä käy lenkillä, koska siellä on autotie ja pidän mieluiten koirat irti ja siellä niitä ei voi pitää. No, sieltähän se Höpi juoksi täysiä kotiin päin... Se oli käynyt postilaatikolla eli tehnyt reilun kilometrin lenkin ihan yksin. Onneksi ei kuitenkaan käynyt mitään. Mutta kyllä se aika dementikko rupee jo olemaan ja sitä saa alkaa vahtimaan varmaan vähän enemmän.

Kastrointi

Tänään Hile oli kastroitavana ja itse olin anestesian valvojana ja avustajana leikkauksessa. Leikkaus meni hyvin ja nukutuskaan ei ollut ongelmallinen niinkuin näillä joskus voi olla. Hile sai nukutusainetta piikkinä lihakseen vain puolet normaali annoksesta ja hyvin rauhottui sillä ja sitten isofluraania maskilla. Nukahtamis vaiheessa oli hengityskatkoksia, mutta ei enää sen jälkeen.

Silloin kun Höpi kastroitiin, se ei meinannut hengittää ollenkaan itse vaan sitä piti painella nenästä, jotta se hengitti, eläinlääkärillä ei ollut isofluraani-laitetta eli siis edes happea ei saanut annettua. Silloin en tajunnut tilanteen vakavuutta, toisaalta onneksi, olisin varmaan mennyt ihan hysteeriseksi. Nyt taas kun on hengityskone ja tietää mitä pitää tehdä ja pysyy itse rauhallisena, niin ei tarvitse hysterisoida.

Hile oli jo kotimatkalla kahdentoista aikaan osittain pystyssä ja kokonaan hereilläkin jo neljän aikaan iltapäivällä. Kauluria en sille ottanut ollenkaan, vaan olen aikoinaan tehnyt Höpille trikoohaalareita joten niitä käytän Hilelläkin. Kaulurista Hile sekois varmaan totaalisesti, kun ei pääse sängyn alle tai sohvan taakse nukkumaan. Hilettä tuntuu häiritsevän enemmän se, että siltä on karvat ajeltu kuin se, että se on leikattu... Se käyttäytyy ihan samalla tavalla kuin silloin jos olen leikannut siltä esim peppukarvoja... Illalla se on ollut jo oma itsensä ja kieri ja riehui ja hankasi itseään sohvaan...

Eiliset messarin agilityt

Eilen olimme messukeskuksessa agilitykisoissa ja lapsi- ja eläinmessuilla.

Messuilla oli Leenin mielestä tosi hauskaa, kunhan vaan sai juosta vapaana. Rattaissa istuminen oli tosi tylsää. Siinä väen paljoudessa ei vaan voinut irroittaa silmiään Leenistä, Leeni kun näki jotain hienoa jossain, niin hän juoksi täysiä sinne päin katsomaan mitä kiinnostavaa sieltä löytyy...

Agilitykisa käytiin serti-matolla. Hile on kerran aiemmin kisannut sillä ja on se sen verran liukas, etten uskaltanut yhtään vedättää ja käännöksissä meni aikaa. Muutamassa mutkassa jouduin oikein huutamaan Hilettä, mitä ei yleensä tarvitse tehdä, mutta kun ei pystynyt kääntymään, niin ei pystynyt.

Hile teki silti virheettömän radan, mutta käännöksissä meni sen verran aikaa, että tulokseksi tuli 2,00 eli sen verran yliaikaa saimme. Sijoituimme neljänsiksi ja siellä palkittiin viisi parasta, joten ruokapussi, kangaskassi ja inupektia tuli kotiin viemisiksi.

Keskiviikkona on Hilelle tilattu kastrointi aika, joten tämä kuu tulee aika pitkälle oleen sairaslomaa. Seuraava tiedossa oleva kisa on 12.5 Forssan tokokisa. Sitten on karenssiaika mennyt umpeen.

Liedon agilityt

Tänään suunnistimme Lietoon agilitykisoihin.

Ykkösluokassa on tullut viime vuosina kisattua niin harvakseltaan, että olin taas unohtanut kuinka suoraviivaisia ne radat on. Kisapaikalla huomasin myös sen, että emme ole koko talvena reenanneet lainkaan A-estettä, rengasta emmekä pussia. A:n otin pari kertaa ennen radalle menoa ihan vaan muistutukseksi, siinä ei kuitenkaan ole onneksi ollut mitään ongelmia.

Ekalla radalla muutaman esteen jälkeen kuvittelin, että Hile on tulossa aidan ohi joten työnsin sitä vähän poispäin ja sehän suunnisti heti putkelle jossa sen nenä ehti käydä ennen kuin kutsuin sen pois. Joten siitä hylky. Rata meni muuton hienosti ja vauhdikkaasti.

Toisella radalla itse hidastelin varsinkin A:n alastulokontaktilla, kun A: alta meni putki ja halusin varmistaa, että Hile tulee alas asti. Hienostihan se tuli ja aikakin riitti mainiosti nolla-tulokseen, joten Hile voitti maxi1-luokan ja nousi kakkosluokkaan!!!

Kyllä tuo Hile on vaan niin helppo ohjattava, kun se on niin kuuliainen. Vaikka vauhtiakin on tullut roimasti lisää varmuuden myötä, niin silti se ei sinkoile itsekseen mihinkään. Kun muistelee Fasua joka oli mennyt jo viisi väärää estettä ennenkuin ehti itse sanoa mitään... No, se toi haastetta ja siinä kieltämättä oppi itse enemmän.

Barkstop

Ostin viime viikolla kokeiluun barkstop-haukunestopannan. Meillä kun oikeestaan jokainen reagoi turhiin kolahduksiin ja jos kesällä joudutaan muuttamaan rivitaloon tai pahimmassa tapauksessa kerrostaloon, niin jotain konsteja pitäis olla haukkumisen vähentämiseksi. Kokeilin tuota pantaa ensin Hilelle ja se olikin yllättävän tehokas. Aluksi Hile haukkuu, mutta muutaman haukahduksen jälkeen se loppuu kuin seinään. Eli periaatteessa toimii juuri niin kuin pitää, koira saa ilmoittaa ja sitten se loppuu. Seuraavaksi kokeilin Fasulle ja siihen ei meinannut tehota ensin ollenkaan, mutta säädin herkkyyttä niin, että panta reagoi herkemmin ja kyllä alkoi tehota Fasullakin. Hyvä panta ollakseen noin halpa.

Vanhempieni Dami-löwchen kastroitiin eilen. Sillä ehkäistään vanhuuden eturauhasvaivat ja toivottavasti hillitään sen ärhäkkää luonnetta. Damilla on purentavika ja sen takia jouduttu yksi pysyvä hammaskin poistamaan, joten näyttelyihin eikä jalostukseen siitä ei olisi kuitenkaan ja onhan se jo 7v.

Nyt on koulutuksen jääneet taas aika vähiin, pihakin on niin liukas, että vauhdikkaimpia liikkeitä en uskalla lainkaan ottaa. Agility-reeneissä viime viikolla meni aikas vaikea rata hienosti ja tällä viikolla on viimeiset maneesireenit tältä keväältä. Lauantaina olisi kahden startin kisat ja seuraavalla viikolla messarissa yksi startti.

Liettuan matka

Eilen kotiuduimme Hilen kanssa Liettuasta, matka meni hyvin ja saimme kaiken mitä pitikin. Sekä lauantaina että sunnuntaina oli kansainvälinen näyttely ja molempina päivinä Hile oli ROP, sai sertin ja cacibin sekä toiselta päivältä Liettuan voittaja -09 tittelin. Nyt voimme anoa KANS MVA arvoa.

Shoppailemassakin kävimme ja siellä oli ihan halpojakin löytöjä. Leeni sai upea keinuhevosen joka maksoi alle 20e ja kesänahkakengät alle 10e sekä erilaisia juomapulloja 2-4e/kpl jotka maksaa Suomessa ainakin kaksi kertaa enemmän. Näyttelypaikalta ostin ison purkin vastaavaa ainetta kuin cartivet ja se maksoi 42e eli oli kolme kertaa halvempi kuin Suomessa.

Nyt on ehditty reenaamaankin :)

Eli lähes joka päivä on jotain ehditty ottaa.

Ruutu tosissaan on selkiintynyt ja tänään kokeilin luoksetulon pysähdystä sillä vanhalla konstilla jolla olen sen opettanutkin, eli pallo lentää taakse. Se toimi hyvin ja pysähty taas kuin seinään. Kai sitä on nyt kuitenkin jatkettava, voihan tuota pyörähdystäkin reenata ja miettiä sitten ennen kisoja, että mikä vois toimia... :)

Metallinoutokin on taas paljon innokkaampi, sitä reenataan niin, että namikuppi on mun takana ja sinne pääsee kun tulee sivulle kapulan kanssa. Hilelle kun on vaikeinta metallin kanssa juuri tuo sivulle tulo.

Kaukoissa olen nyt ottanut vähän enemmän matkaa kuin aiemmin, eli en ole nyt ihan kiinni Hilessä vaan 1-2metrin päässä, eli Hilen pitää itse tajuta pysyä paikallaan tai mennä taaksepäin, niin etten painosta sitä. Tosin seisomasta istumaan työnnän käsimerkkiä sitä kohti, jolloin "autan" sitä taaksepäin. Ja se sujuukin nyt tosi hyvin. Reenaamme tälläisiä sarjoja vaihtelevilla toistomäärillä: seiso-istu, maahan-istu ja maahan-seiso. Ja alkuun tietysti aina sivulle ja siitä maahan. Useammin tarvis ottaa myös loppupaluuta sivulle...

Tunnaria otamme myös lähes joka päivä, sen reenaamista ei parane jättää vähälle, muuton tulee ongelmia. Mulla on aina ulkona maassa kapuloita (joita Leeni käy välillä räpläämässä ja siirtelemässä) ja niiden joukkoon laitan omani jonka Hile etsii.

Kuulumisia

Eipäs niihin luonnetesteihin pääsekään noin vaan, oli kuulemma ollut täynnä jo aikoja sitten. En tullut aatelleeksi, että nekin on niin suosittuja. Mutta kastroidun koirankin voi sitten vissiin siedä luonnetestiin, minä kun olen aina luullut, ettei saa. Katsotaan sitä sitten joskus, että vienkö sitä ollenkaan.

Nyt ollaan reenailtu Lentsun antamilla vinkeillä ja kyllä tuo ruutu ainakin alkaa selkiytyyn, Hilen kun tarvii etsiä se silmillään kun se kääntyy luoksetulosta ruutua kohti hakemaan palloaan. Sen sijaan luoksetulon pysähdyksessä on aika paljon hommaa...

Reilun viikon päästä lähdemme Liettuaan metsästämään viimeisiä cacibeja ja ehkä tarvis harkita tämän kuun lopulla olevia agilitykisoja.

Radikaaleja päätöksiä

Olen miettinyt jo kauemman aikaa Hilen kastrointia ja nyt se on tullut ajankohtaiseksi. Sitä ennen taidan kuitenkin pyörtää aikaisemmat sanani ja mielipiteeni ja viedä Hilen luonnetestiin. Olen aina vannonut, että en enää vie ketään koiraani luonnetestiin, koska Höpille jäi siitä aikoinaan niin kauheat traumat. Hilen sisaruksista on nyt melkein kaikki testattu, eikä niille ole jäänyt mitään traumoja, joten kai sitten uskallan viedä Hilenkin.

Kastrointi sen sijaan on nyt tullut siitä syystä ajankohtaiseksi, että Hile on alkanut löytää uroksen itsestään. Tällä hetkellä samassa taloudessa asuu löwchen-Dami joka on aika machoilija, eikä sitä ja Hilettä voi enää päästää ollenkaan yhteen. Kesällä tulee myös muutto taajama-alueelle, joten elämä olisi paljon helpompaa kastroinnin jälkeen. Sysäys tähän päätökseen tuli, kun Hile kävi ystäväni pennun päälle. Olimme olleet lenkillä ja Hile ja pentu yrittivät leikkiäkin, mutta kielsin sitä, koska Hile on vähän turhan raju leikeissään, muutoin ei ollut mitään ongelmia. Tulimme omaan pihaan ja minä laitoin Höpin ja Fasun sisälle ja Marja laittoi vanhemman koiransa autoon. Päästin Leenin vaunuista katsomaan pentua ja mieheni Joni tuli myös ulos rapsuttelemaan sitä. Vieläkään ei ollut sen kummempia ongelmia, mutta Hile kyllä tunki itseään pennun ja Jonin ja Leenin väliin ja murisikin eli kertoi, että nää on mun ihmisiä. Sitten isäni ei jaksanut kuunnella Höpin vinkunaa sisällä ja päästi sen ulos. Höpi tuli myös siihen väliin ja komensi pentua normaalilla hellällä tavallaan ja siinä samassa Hile tuli hommaan mukaan, mutta Hile oli sitä mieltä, että tapetaan yhdessä... Tämä on ainoa piirre jonka haluaisin muuttaa Hilessä, sen reaktio tuollaisessa tilanteessa on aivan liian voimakas. En ole tottunut sellaiseen, koska Höpi ja Fasu eivät ikinä tekisi sellaista. Hile kyllä kestää "ärsyttämistä" aika kauan ja se varoittaa murinalla, mutta sitten kun sen pinna palaa, se on sitten totaalisesti mennyt. Pennulle ei onneksi tullut muuta kuin pieni reikä korvaan ja henkisetkin traumat jäivät pennun hienon luonteen johdosta vähäisiksi, mutta en enää ikinä halua kokea samaa uudestaan. En tiedä auttaako kastraatio tähän ongelmaan, se nähdään vasta sen jälkeen. Huhtikuun siis pidämme sairaslomaa.

Liedon tokoilut 14.2

Eilen olimme jälleen metsästämässä ykköstulosta, mutta ei vieläkään onnistanut., Tuomarina oli Ilkka Sten ja pisteitä yhteensä 244 eli kakkostulos. Joitain sääntömuutoksiakin oli tullut joista kuulin vasta kisapaikalla, mutta ei onneksi mitään radikaalia.

Paikalla makuu 10 Hile oli kuulemma siirtänyt tassua vatsan alle ja pois pari kertaa, mutta ei vaikuttanut pisteisiin.
Seuraaminen 7,5 Hile alkoi yskiä ja yski varmaan puoliväliin seuraamiskaaviota, mutta seurasi hyvin ja loput seuraamisesta edisti aika paljon...
Liikkeestä istuminen 10 tämä hieno, paitsi minä kiersin liian kaukaa takastullessa, uusissa säännöissä sanotaan kuulemma, että korkeintaan puolen metrin päästä, ei kauempaa...
Luoksetulo 6 taaskaan ei mitään tietoa seisomisesta, pieni pupuloikka vaan, maahan kyllä menee hienosti!
Ruutu 9 Tässä Hile lähti taas menemään luoksetulon tolpille, mutta kaarsikin ruudun taakse ja siitä mua kohti, joten käskin ruudun takarajalla maahan, taisi kyllä olla aika hilkulla oliko sisällä vai ei...
Hyppynouto 10 tämä hieno!
Metallinouto 7 Hile nouti ihan hienosti, mutta sivulletulossa pudotti kapulan mun sivulle josta nostin ja käskin Hilen sivulle, yllätyin, että tuli näinkin paljon pisteitä :)
Tunnari 10 Otin haskat pois, koska olen tehnyt niin aina reeneissäkin, mutta mun kädet oli ihan hikiset, joten haju oli varmasti erilainen kuin yleensä, josta johtuen Hile meni kapulat moneen kertaan läpi ennenkuin otti oman...
Kaukot 0 tässä aloitettiin maasta istumisella ja siitä kun käskin seisomaan, Hile pomppas iloisen loikan - eteenpäin... Nyt kun ollaan päästy aika hyvin eroon sivuloikista, niin nyt tulikin eteenpäin...
Kokonaisvaikutus 10

Jos kaukoista ois tullut ees vitonen, niin oltais saatu ykkönen. Nyt Hilellä oli kuitenkin oikea mielentila kisoihin, ei ollenkaan liian innokas.

Hyvä linkki :)

Katsoin juuri äsken erinomaisen ohjelman, tässä sinne linkki:

http://vod.tv7.fi/vod/

Sieltä vasemman laidan arkistolistasta "Kuukauden kalastaja" ja sieltä Kari Salo. Olen ollut kuuntelemassa Kari Saloa ja sen jälkeen on kyllä niin täynnä Jumalan virtaa, että voisi muillekin jakaa :)

Kuulumisia

Hilestä tulee vaan ajan myötä entistä innokkaampi tokoilija, saa nähdä meneekö taas kuukauden päästä kisoissa innokkuus yli... Vaikka olen kyllä todella tyytyväinen tähän innokkuuteen, Hilen kanssa on tosi ihana reenata, kun saa keskittyä vaan liikkeisiin.

Ruutua ollaan otettu nyt joka kerta niin, että pallo on valmiina ruudussa ja sen jälkeen pysäytys tai pari ja siitä pallo palkaksi.

Luoksetuloa reenataan nyt aina niin, että takana on palkka tai jos on avustaja, hän laittaa kupin maahan pysäytyksen jälkeen. Vauhti on jälleen aivan huima ja ennakoinnista ei tietoakaan, pupuloikista kyllä... Joten saa nähdä onnistuuko tämä ikinä ilman takapalkkaa...