Elämämme pyörii nyt töihin paluuni jälkeen normaalin arjen ympärillä eli aika vähiin on koiraharrastukset jääneet. Tosin nyt täällä on tauko normi reeneistä ja nyt sain itseäni niskasta kiinni ja ilmoittauduin maneesireeneihin jotka alkaa tammikuussa. Samalla olen harkinnut Hilen vatsan ja jalkojen ajelua, koska maneesireenien jälkeen vaikka kuinka pesis koko koiran, niin seuraavana aamuna kämppä on kuin hiekkalaatikko... Nykyään minusta on tullut entistä mukavuuden haluinen ja mahdollisimman paljon asioita ennakoiva, että sais tän arjen pyörimään ja ehtis nukkuunkin kunnolla. No sittenpähän on enemmän intoa reenata kun on pidetty koulutustaukoa. Syksyn aikana ehdimme kuitenkin muutamissa yhteisissä tokoreeneissä käymään ja kyllä tauko on toisaalta tehnyt hyvää, Hile alkaa paljon selkeemmin tajuumaan esim ruutua.
Kaikkein eniten tällä hetkellä harmittaa, kun ei pääse arkena tekemään kunnon metsälenkkejä. Aamuisin ennen töihin lähtöä käymme kyllä metsässä, mutta en täällä susi ja karhu seudulla uskalla mennä tuonne umpimetsään pimeellä ja iltapäivällä kun pääsen töistä, metsässä on kaikki muut ulkoiluttamassa koiriaan ja myöhemmin on taas jo niin pimeää ettei silloinkaan pääse. Onneksi aamulla ennen kuutta täällä ei liiku ketään muu, niin Hile saa juosta melkein koko lenkin vapaana, sitä se kaipaa kaikkein eniten, remmin päässä se sekois hyvin äkkiä... Viikonloppuisin onneksi pääsemme korvaamaan edes osan tästä ongelmasta, tosin muutama viikonloppu sitten metsässä ollessamme lähistöllä oli varmasti karhu tai susi. Hile joka juoksee normaalisti edestakas pysyen kuitenkin näköetäisyydellä koko ajan, alkoi yhtäkkiä haistella ilmaa häntä pystyssä ja tuli jalkoihini ja kulki siinä muutaman sata metriä koko ajan ilmaa haistellen ja sitten taas jatkoi juoksemistaan. Koskaan aiemmin se ei ole reagoinut noin mihinkään, eli oman olettamukseni mukaan sen oli pakko olla joku isompi petoeläin. Hile nimittäin vaan innostuu kaikista muista eläimistä joihon olemme törmänneet... Olisi todella mielenkiintoista vielä Hile konekarhutestiin ihan siinä mielessä, että tietäisin miten se reagoi jos se haistaa lenkillä karhun.
Pari viikkoa sitten Hile oli normaalia kärttyisempi ja itse epäilin virtsakiteitä, joten vein sen pissanäytteen eläinlääkärille tutkittavaksi. Onneksi siitä ei löytynyt mitään, mutta sitten tulee taas itselle sellainen olo, että johtuuko sen ajoittainen kärttyisyys juuri siitä, etten ehdi tekemään sen kanssa niin paljon kaikkea niin kuin aiemmin...
Psalmi 139
13 Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut.