Yksinoloa ja reeniä

Hile on nyt ollut muutaman kerran yksin kotona Fasun lopetuksen jälkeen ja ne sujuvat jopa paremmin kuin kaverin kanssa... Nyt en ole laittanut edes haukunestopantaa ja Hile on täällä ihan hiljaa ja rauhallisesti, vaikka Fasun kanssa ne aina haukkuivat. Tosin tämä uusi asunto jossa olemme asuneet syyskuun puolesta välistä, on haukuntaan vähemmän provosoiva. Eli naapurusto on rauhallisempi eikä Hile näe mistään ikkunasta silleen ulos miten se näki edellisessä asunnossa.

Nyt on tullut reenattua uusia tokoliikkeitä eli ruutua merkiltä ja ohjattua noutoa sekä vähän seuraamisen pysähtymisiä ja tietty ikuista projektia: kaukoja :) Ruutu sujuu tosi hyvin ja Hile menee hienosti keskelle ja merkillä jaksaa odottaa käskyä. Sensijaan ohjatussa noudossa kapula on paljon kivempi kuin merkki... Olen siinä käyttänyt "lempeää" kieltosanaa joka on toiminut ja Hile ehkä ekalla lähetyksellä yrittää karata suoraa kapulalle, muuton pysähtyy merkille. Seuraamisen pysähdyksissä ei ole ongelmaa, niitä vaan pitää muistutella, että tulevat varmemmiksi, kun ei ole otettu kuin istumista pitkään aikaan. Kaukoissa sivuhypyt ovat jo vähentyneet, mutta taaksepäin menee aikalailla... Mutta parempi niin kuin eteen. Ehkä niitä evl-kisoja vois alkaa jo katseleen...

Perheen ainoa koira Hile

Fasu nukutettiin ikiuneen viime keskiviikkona 26.10, tasan vuosi siitä kun Höpi piti nukuttaa... Fasu oli heikentynyt pikkuhiljaa ja viikonlopusta saakka oli tosi väsynyt, eikä suostunut syömään kuin nestemäisiä ruokia. Lopulta tiistain ja keskiviikon välisenä yönä se alkoi oksentaa veristä limaa, joten vaihtoehtoja ei enää ollut. Loppuyön Fasu kuitenkin nukkui ihan rauhallisesti, joten seuraavana aamuna varasimme ajan eläinlääkärille.

Kun tulin kotiin eläinlääkäristä, Hile ymmärsi asian heti, vaikkei se ihan heti siitä näkynytkään. Lähdimme Hilen kanssa kahdestaan pitkälle metsälenkille ja vaikka se välillä on ennenkin päässyt yksin lenkille, se ei ole ikinä käyttäytynyt niin kuin se nyt käyttäytyi. Se oli hirveen epävarma ja pälyilevä, kun sitä toista koiraa ei ollut enää tukena. Ja vaikka Hile on tosi kuuliainen ja tottelee, niin jos metsässä tulee joku vastaan, sen on aina mentävä haukkumaan sitä lähempää ja sitten vasta tulee takas, mutta nyt kun toinen koira tuli vastaan, se tuli heti luo! Nyt kun Hile on ollut melkein viikon ainoa koira, tämä pälyily ja epävarmuus on jo tasaantunut ja hävinnyt. Tänä aamuna se kyllä pelästyi yhdessä pihassa olleita koiria, mutta enää se ei pälyile mitään olemattomia juttuja.

Aina ennen Hile on yleensä nukkunut sängyn alla tai jossain muualla poissa jaloista, mutta nyt se nukkuu tai makoilee ihan lähellä. Se myös hakee paljon enemmän huomiota ja haluaa olla mukana. Toisaalta olen nyt myös reenannut sen kanssa enemmän ja keksinyt sisälläkin jotain tehtäviä sille, ettei se tuntisi oloaan yksinäiseksi.