Ennen kuin olin elänyt päivääkään

Psalmi 139 13 Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut.

14 Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen.

15 Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä, muotoni kuin syvällä maan alla, mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa.

16 Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut.

17 Kuinka ylivertaisia ovatkaan sinun suunnitelmasi, Jumala, kuinka valtava onkaan niiden määrä!

18 Jos yritän niitä laskea, niitä on enemmän kuin on hiekanjyviä. Minä lopetan, mutta tiedän: sinä olet kanssani.

Viikko sitten oli toisen lapsemme laskettu aika, lapsemme joka kuoli kohdussani. Raskauden piti olla jo neljännellä kuulla kun asia vasta huomattiin. Itse tosin ihmettelin rajun pahoinvoinnin jatkumista ja sitä, että pystyin makaamaan mahallani sekä tietysti liikkeiden puuttumista. Vatsani kuitenkin kasvoi koko ajan. Lopulta sydänääniä kun ei lainkaan kuulunut, jouduin ultraan (ekassa rv12 ultrassa emme käyneet). Halusin nähdä ultrakuvan ja siellä näkyi pieni rv8 vauva, joka ei liikkunut, kohdun koko kuitenkin vastasi raskausviikkoja eli siksi vatsanikin oli jatkanut kasvamista. Tämän jälkeen pääsimme kotiin ja vasta muutamien päivien päästä menin sairaalaan raskauden keskeytykseen. Vaikka moni kauhisteli sitä, että miksei mua otettu heti osastolle ja tehty kaavintaa, minä olin kuitenkin tyytyväinen tähän, koska silloin sain sulatella asiaa, enkä mielelläni halunnut kaavintaa.
Sairaalaan mennessäni ultra tehtiin uudestaan ja nyt sikiötä ei enää eroittanut selkeästi. Lääkäri oli myös samaa mieltä kuin minä, että kaavinta tehdään vain jos on pakko. Eli ensin yritetään käynnistää synnytys. Käynnistyskapselit tehosivat ja supistelut alkoivat, mutta eivät ne olleet mitään verrattuna oikeaan synnytykseen. Jossain vaiheessa pyysin kipulääkettä että saisin nukuttua ja luulin, että ne tuo jonkun tabletin. Mutta eipäs tullutkaan tablettia vaan piikki lihakseen... Ja siitä meni pää aivan sekasin ja kysyonkin hoitajalta, että kuuluuko tän vaikuttaa näin? Koko maailma pyöri ja sängystä ei uskaltanut nousta, kunnes... alkoi oksettaa joko kipulääkkeestä tai lääkkeiden yhteisvaikutuksesta. Silloin ei ollut vaihtoehtoja ja ehdin juuri huoneen lavuaarille, en edes vessaan. Samalla paineella tyhjeni sekä vatsa että kohtu. Hoitaja kysyi, että haluatko nähdä istukan ja mahdollisen sikiön ja koska mun ei tee pahaa niin tottakai halusin nähdä. Itse olin erottavanani siitä sikiön, mutta patologin lausunnossa luki, että sikiötä ei enää ollut, se oli liuennut elimistööni. Mutta istukan koko vastasi myös niitä raskausviikkoja mitä piti olla eli sekin oli jatkanut kasvamista.

Minun surutyöni oli ja on edelleen rukoilu ja tämän asian jakaminen muiden kanssa. Jos en ois voinut puhua tästä ihmisten kanssa, oisin jäänyt vatvomaan asiaa liikaa itsekseni. Keskenmeno on liian vaiettu asia vaikka se on kuitenkin tosi yleistä. Myös tämä kirjoitus ja asian muistelu on osa surutyötäni. Kun uskoo ja luottaa Jumalaan pääsee kaikista murheista yli ja uudet suunnitelmat ja haasteet odottavat. Perheemme seuraava haaste odottaa Keuruulla jonne muutamme kesällä. Joni menee opiskelemaan Iso Kirja-Raamattuopistoon ja minulla on työpaikkahakemuksia vetämässä joten odotamme innolla mihin Jumala meitä kuljettaa :)

Reenaamassa

Eilen oltiin jo Pilvenmäellä tokoreeneissä ja Hile oli vauhdikas :)

Nyt luoksetulon seisominen toimii sillä pallon heitolla alakautta ja ruutu on vahvistunut sen myötä, kun luoksetulon palkka on välillä ruudussa. Hyppynoudot meni myös hienosti sekä puu että metallikapulalla. Liikkeestä istuminen myös hieno.

Kaukoja sen sijaan tarvii nyt reenata paljon. Jumitti aluksi seisomaan nousuissa ja meinasi myös tulla reilusti kohti, vaikka otin pari metrin päästä. Näistä Hile tykkää ihan hirveesti, eli reenin paljous ei kyllästytä Hilettä onneksi :)

Hile paranee vauhdikkaasti :)

Olemme nyt olleet jo kahtena päivänä lyhyellä lenkillä, niin että Hile on irti. Täällä on tiet ihan kuivia, joten sen puolesta se onnistuu. Maanantaina lenkkeily oli ihan rauhallista ja Hile osasi itse määrätä juoksuvauhdin ja varoa menemistään. Mutta eilen se olikin omasta mielestään jo niin hyvä, että juoksi täysiä ja olisi halunnut juosta myös sänkipellolla ja mennä ojaan uimaan... Onneksi se ei mene jos kiellän, toisin kuin Fasu josta oikein näkee kun se punnitsee, että kannattaako mun ihan heti totella vai vasta sitten kun olen tehnyt sen mitä kiellättiin, että kumpi on hauskempaa :)

Silloin kun Höpi ja Fasu on leikattu, olen ollut ihan hysteerinen ja vienyt remmissä vähintään sen 10pvää ja melkein kieltänyt hyppimisenkin, mutta nyt sitä osaa jo rentoutua ja miettiä mikä on koiralle parasta. Hile kun alkaa jo välillä käymään ylikierroksilla tekemisen puutteesta. Onneksi ensi viikolla voidaan jo reenata tokoakin ja käydä kunnon lenkeillä.

Höpi-vanhus

Hile on parantunut tosi hyvin, sille ei ole edes tullut mustelmaa haavan kohdalle, niinkuin kaikille meidän muille koirille tuli leikkauksen jälkeen. Lauantaina annoin sen jo olla vapaana pihassa ja otin luita pakkasesta sulamaan joita se sai syödä, että olis ees jotain tekemistä. Pidemmällä lenkillä ei olla leikkauksen jälkeen vielä käyty, mutta tällä viikolla varmaan jo päästään ettei Hile sekoo.

Lauantaina pyörittiin tässä pihassa ja sitten vein Leenin sisälle, että pääsisin pesemään autoa, mutta Höpi olikin hävinnyt sillä välin johonkin. Kiersin kaikki rakennukset eikä näkynyt. Aattelin, että kuvittelikohan se, että lähdimme lenkille. Katsoin järvenpohjalle (paikka jossa asumme on vanhaa järvenrantaa ja järvi on kuivattu pelloiksi ja siksi lenkkeilemmekin aina järvenpohjalla, vaikka se koomiselta kuulostaakin), mutta siellä näkyi ihan tien vieressä kaksi kurkea, joten sinne se ei ainakaan ollut mennyt, koska kurjet ois kyllä lähteneet karkuun. Sitten menin katsomaan toiseen suuntaan, jossa emme yleensä käy lenkillä, koska siellä on autotie ja pidän mieluiten koirat irti ja siellä niitä ei voi pitää. No, sieltähän se Höpi juoksi täysiä kotiin päin... Se oli käynyt postilaatikolla eli tehnyt reilun kilometrin lenkin ihan yksin. Onneksi ei kuitenkaan käynyt mitään. Mutta kyllä se aika dementikko rupee jo olemaan ja sitä saa alkaa vahtimaan varmaan vähän enemmän.

Kastrointi

Tänään Hile oli kastroitavana ja itse olin anestesian valvojana ja avustajana leikkauksessa. Leikkaus meni hyvin ja nukutuskaan ei ollut ongelmallinen niinkuin näillä joskus voi olla. Hile sai nukutusainetta piikkinä lihakseen vain puolet normaali annoksesta ja hyvin rauhottui sillä ja sitten isofluraania maskilla. Nukahtamis vaiheessa oli hengityskatkoksia, mutta ei enää sen jälkeen.

Silloin kun Höpi kastroitiin, se ei meinannut hengittää ollenkaan itse vaan sitä piti painella nenästä, jotta se hengitti, eläinlääkärillä ei ollut isofluraani-laitetta eli siis edes happea ei saanut annettua. Silloin en tajunnut tilanteen vakavuutta, toisaalta onneksi, olisin varmaan mennyt ihan hysteeriseksi. Nyt taas kun on hengityskone ja tietää mitä pitää tehdä ja pysyy itse rauhallisena, niin ei tarvitse hysterisoida.

Hile oli jo kotimatkalla kahdentoista aikaan osittain pystyssä ja kokonaan hereilläkin jo neljän aikaan iltapäivällä. Kauluria en sille ottanut ollenkaan, vaan olen aikoinaan tehnyt Höpille trikoohaalareita joten niitä käytän Hilelläkin. Kaulurista Hile sekois varmaan totaalisesti, kun ei pääse sängyn alle tai sohvan taakse nukkumaan. Hilettä tuntuu häiritsevän enemmän se, että siltä on karvat ajeltu kuin se, että se on leikattu... Se käyttäytyy ihan samalla tavalla kuin silloin jos olen leikannut siltä esim peppukarvoja... Illalla se on ollut jo oma itsensä ja kieri ja riehui ja hankasi itseään sohvaan...

Eiliset messarin agilityt

Eilen olimme messukeskuksessa agilitykisoissa ja lapsi- ja eläinmessuilla.

Messuilla oli Leenin mielestä tosi hauskaa, kunhan vaan sai juosta vapaana. Rattaissa istuminen oli tosi tylsää. Siinä väen paljoudessa ei vaan voinut irroittaa silmiään Leenistä, Leeni kun näki jotain hienoa jossain, niin hän juoksi täysiä sinne päin katsomaan mitä kiinnostavaa sieltä löytyy...

Agilitykisa käytiin serti-matolla. Hile on kerran aiemmin kisannut sillä ja on se sen verran liukas, etten uskaltanut yhtään vedättää ja käännöksissä meni aikaa. Muutamassa mutkassa jouduin oikein huutamaan Hilettä, mitä ei yleensä tarvitse tehdä, mutta kun ei pystynyt kääntymään, niin ei pystynyt.

Hile teki silti virheettömän radan, mutta käännöksissä meni sen verran aikaa, että tulokseksi tuli 2,00 eli sen verran yliaikaa saimme. Sijoituimme neljänsiksi ja siellä palkittiin viisi parasta, joten ruokapussi, kangaskassi ja inupektia tuli kotiin viemisiksi.

Keskiviikkona on Hilelle tilattu kastrointi aika, joten tämä kuu tulee aika pitkälle oleen sairaslomaa. Seuraava tiedossa oleva kisa on 12.5 Forssan tokokisa. Sitten on karenssiaika mennyt umpeen.