keskiviikko 25. helmikuuta 2009

Radikaaleja päätöksiä

Olen miettinyt jo kauemman aikaa Hilen kastrointia ja nyt se on tullut ajankohtaiseksi. Sitä ennen taidan kuitenkin pyörtää aikaisemmat sanani ja mielipiteeni ja viedä Hilen luonnetestiin. Olen aina vannonut, että en enää vie ketään koiraani luonnetestiin, koska Höpille jäi siitä aikoinaan niin kauheat traumat. Hilen sisaruksista on nyt melkein kaikki testattu, eikä niille ole jäänyt mitään traumoja, joten kai sitten uskallan viedä Hilenkin.

Kastrointi sen sijaan on nyt tullut siitä syystä ajankohtaiseksi, että Hile on alkanut löytää uroksen itsestään. Tällä hetkellä samassa taloudessa asuu löwchen-Dami joka on aika machoilija, eikä sitä ja Hilettä voi enää päästää ollenkaan yhteen. Kesällä tulee myös muutto taajama-alueelle, joten elämä olisi paljon helpompaa kastroinnin jälkeen. Sysäys tähän päätökseen tuli, kun Hile kävi ystäväni pennun päälle. Olimme olleet lenkillä ja Hile ja pentu yrittivät leikkiäkin, mutta kielsin sitä, koska Hile on vähän turhan raju leikeissään, muutoin ei ollut mitään ongelmia. Tulimme omaan pihaan ja minä laitoin Höpin ja Fasun sisälle ja Marja laittoi vanhemman koiransa autoon. Päästin Leenin vaunuista katsomaan pentua ja mieheni Joni tuli myös ulos rapsuttelemaan sitä. Vieläkään ei ollut sen kummempia ongelmia, mutta Hile kyllä tunki itseään pennun ja Jonin ja Leenin väliin ja murisikin eli kertoi, että nää on mun ihmisiä. Sitten isäni ei jaksanut kuunnella Höpin vinkunaa sisällä ja päästi sen ulos. Höpi tuli myös siihen väliin ja komensi pentua normaalilla hellällä tavallaan ja siinä samassa Hile tuli hommaan mukaan, mutta Hile oli sitä mieltä, että tapetaan yhdessä... Tämä on ainoa piirre jonka haluaisin muuttaa Hilessä, sen reaktio tuollaisessa tilanteessa on aivan liian voimakas. En ole tottunut sellaiseen, koska Höpi ja Fasu eivät ikinä tekisi sellaista. Hile kyllä kestää "ärsyttämistä" aika kauan ja se varoittaa murinalla, mutta sitten kun sen pinna palaa, se on sitten totaalisesti mennyt. Pennulle ei onneksi tullut muuta kuin pieni reikä korvaan ja henkisetkin traumat jäivät pennun hienon luonteen johdosta vähäisiksi, mutta en enää ikinä halua kokea samaa uudestaan. En tiedä auttaako kastraatio tähän ongelmaan, se nähdään vasta sen jälkeen. Huhtikuun siis pidämme sairaslomaa.

sunnuntai 15. helmikuuta 2009

Liedon tokoilut 14.2

Eilen olimme jälleen metsästämässä ykköstulosta, mutta ei vieläkään onnistanut., Tuomarina oli Ilkka Sten ja pisteitä yhteensä 244 eli kakkostulos. Joitain sääntömuutoksiakin oli tullut joista kuulin vasta kisapaikalla, mutta ei onneksi mitään radikaalia.

Paikalla makuu 10 Hile oli kuulemma siirtänyt tassua vatsan alle ja pois pari kertaa, mutta ei vaikuttanut pisteisiin.
Seuraaminen 7,5 Hile alkoi yskiä ja yski varmaan puoliväliin seuraamiskaaviota, mutta seurasi hyvin ja loput seuraamisesta edisti aika paljon...
Liikkeestä istuminen 10 tämä hieno, paitsi minä kiersin liian kaukaa takastullessa, uusissa säännöissä sanotaan kuulemma, että korkeintaan puolen metrin päästä, ei kauempaa...
Luoksetulo 6 taaskaan ei mitään tietoa seisomisesta, pieni pupuloikka vaan, maahan kyllä menee hienosti!
Ruutu 9 Tässä Hile lähti taas menemään luoksetulon tolpille, mutta kaarsikin ruudun taakse ja siitä mua kohti, joten käskin ruudun takarajalla maahan, taisi kyllä olla aika hilkulla oliko sisällä vai ei...
Hyppynouto 10 tämä hieno!
Metallinouto 7 Hile nouti ihan hienosti, mutta sivulletulossa pudotti kapulan mun sivulle josta nostin ja käskin Hilen sivulle, yllätyin, että tuli näinkin paljon pisteitä :)
Tunnari 10 Otin haskat pois, koska olen tehnyt niin aina reeneissäkin, mutta mun kädet oli ihan hikiset, joten haju oli varmasti erilainen kuin yleensä, josta johtuen Hile meni kapulat moneen kertaan läpi ennenkuin otti oman...
Kaukot 0 tässä aloitettiin maasta istumisella ja siitä kun käskin seisomaan, Hile pomppas iloisen loikan - eteenpäin... Nyt kun ollaan päästy aika hyvin eroon sivuloikista, niin nyt tulikin eteenpäin...
Kokonaisvaikutus 10

Jos kaukoista ois tullut ees vitonen, niin oltais saatu ykkönen. Nyt Hilellä oli kuitenkin oikea mielentila kisoihin, ei ollenkaan liian innokas.