Olen miettinyt jo kauemman aikaa Hilen kastrointia ja nyt se on tullut ajankohtaiseksi. Sitä ennen taidan kuitenkin pyörtää aikaisemmat sanani ja mielipiteeni ja viedä Hilen luonnetestiin. Olen aina vannonut, että en enää vie ketään koiraani luonnetestiin, koska Höpille jäi siitä aikoinaan niin kauheat traumat. Hilen sisaruksista on nyt melkein kaikki testattu, eikä niille ole jäänyt mitään traumoja, joten kai sitten uskallan viedä Hilenkin.
Kastrointi sen sijaan on nyt tullut siitä syystä ajankohtaiseksi, että Hile on alkanut löytää uroksen itsestään. Tällä hetkellä samassa taloudessa asuu löwchen-Dami joka on aika machoilija, eikä sitä ja Hilettä voi enää päästää ollenkaan yhteen. Kesällä tulee myös muutto taajama-alueelle, joten elämä olisi paljon helpompaa kastroinnin jälkeen. Sysäys tähän päätökseen tuli, kun Hile kävi ystäväni pennun päälle. Olimme olleet lenkillä ja Hile ja pentu yrittivät leikkiäkin, mutta kielsin sitä, koska Hile on vähän turhan raju leikeissään, muutoin ei ollut mitään ongelmia. Tulimme omaan pihaan ja minä laitoin Höpin ja Fasun sisälle ja Marja laittoi vanhemman koiransa autoon. Päästin Leenin vaunuista katsomaan pentua ja mieheni Joni tuli myös ulos rapsuttelemaan sitä. Vieläkään ei ollut sen kummempia ongelmia, mutta Hile kyllä tunki itseään pennun ja Jonin ja Leenin väliin ja murisikin eli kertoi, että nää on mun ihmisiä. Sitten isäni ei jaksanut kuunnella Höpin vinkunaa sisällä ja päästi sen ulos. Höpi tuli myös siihen väliin ja komensi pentua normaalilla hellällä tavallaan ja siinä samassa Hile tuli hommaan mukaan, mutta Hile oli sitä mieltä, että tapetaan yhdessä... Tämä on ainoa piirre jonka haluaisin muuttaa Hilessä, sen reaktio tuollaisessa tilanteessa on aivan liian voimakas. En ole tottunut sellaiseen, koska Höpi ja Fasu eivät ikinä tekisi sellaista. Hile kyllä kestää "ärsyttämistä" aika kauan ja se varoittaa murinalla, mutta sitten kun sen pinna palaa, se on sitten totaalisesti mennyt. Pennulle ei onneksi tullut muuta kuin pieni reikä korvaan ja henkisetkin traumat jäivät pennun hienon luonteen johdosta vähäisiksi, mutta en enää ikinä halua kokea samaa uudestaan. En tiedä auttaako kastraatio tähän ongelmaan, se nähdään vasta sen jälkeen. Huhtikuun siis pidämme sairaslomaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti