Tänään olimme reenaamassa agilitya Hilen kanssa. Viimeksi olimme pari viikkoa sitten ja sitä edellinen kerta olikin kesäkuun alussa. Kotona olemme kyllä saaneet otettua keppejä parin aidan kanssa, mutta ratareenit jäivät ison mahan takia reenaamatta :)
Hile on kyllä uskomattoman helppo ohjata. Se tulee vielä samaa tahtia kuin minä ja kääntyy ihan uskomattoman pienessä tilassa juuri sinne minne näytän, eikä bongaile omavalintaisia esteitä. Mutta täytyy nyt nauttia tästä helposta koirasta, koska tiedän, että kauaa en saa siitä nauttia... Kyllä Hilekin tajuaa vauhdin hurman joku kerta, mutta onneksi Hile on enemmän Höpin kuin Fasun tyylinen agiradalla. Höpikin on hirveän herkkä ja kuuliainen ohjaukselle, Fasu taas menee sinne minkä esteen se on jo ehtinyt lukitsemaan ja sille ei enää voi mitään.
Leeni nukkui tyytyväisenä vaunuissa koko harjoittelumme ajan ja minäkin tajusin innostani huolimatta lopettaa ennen kuin Hile väsyi liikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti