Fasu nukutettiin ikiuneen viime keskiviikkona 26.10, tasan vuosi siitä kun Höpi piti nukuttaa... Fasu oli heikentynyt pikkuhiljaa ja viikonlopusta saakka oli tosi väsynyt, eikä suostunut syömään kuin nestemäisiä ruokia. Lopulta tiistain ja keskiviikon välisenä yönä se alkoi oksentaa veristä limaa, joten vaihtoehtoja ei enää ollut. Loppuyön Fasu kuitenkin nukkui ihan rauhallisesti, joten seuraavana aamuna varasimme ajan eläinlääkärille.
Kun tulin kotiin eläinlääkäristä, Hile ymmärsi asian heti, vaikkei se ihan heti siitä näkynytkään. Lähdimme Hilen kanssa kahdestaan pitkälle metsälenkille ja vaikka se välillä on ennenkin päässyt yksin lenkille, se ei ole ikinä käyttäytynyt niin kuin se nyt käyttäytyi. Se oli hirveen epävarma ja pälyilevä, kun sitä toista koiraa ei ollut enää tukena. Ja vaikka Hile on tosi kuuliainen ja tottelee, niin jos metsässä tulee joku vastaan, sen on aina mentävä haukkumaan sitä lähempää ja sitten vasta tulee takas, mutta nyt kun toinen koira tuli vastaan, se tuli heti luo! Nyt kun Hile on ollut melkein viikon ainoa koira, tämä pälyily ja epävarmuus on jo tasaantunut ja hävinnyt. Tänä aamuna se kyllä pelästyi yhdessä pihassa olleita koiria, mutta enää se ei pälyile mitään olemattomia juttuja.
Aina ennen Hile on yleensä nukkunut sängyn alla tai jossain muualla poissa jaloista, mutta nyt se nukkuu tai makoilee ihan lähellä. Se myös hakee paljon enemmän huomiota ja haluaa olla mukana. Toisaalta olen nyt myös reenannut sen kanssa enemmän ja keksinyt sisälläkin jotain tehtäviä sille, ettei se tuntisi oloaan yksinäiseksi.
