Kaikkea on taas ehtinyt tapahtua

Nyt olen ollut jo melkein kuukauden päivä töissä ja koirien yksinolo sujuu hienosti! Olen aina välillä kysellyt naapurilta, että kuuluuko meiltä meteliä ja nyt on parin ensimmäisen viikon jälkeen ollut hiljaista.

Agility ja tokoreenit on ikävä kyllä jääneet nyt tosi vähiin, nyt on pääasia, että saan kaikki koirat lenkitettyä ja väsytettyä, jotta ne jaksavat olla päivän yksin. Parhaiten se onnistuu metsälenkeillä ja jäljestyksellä tai ihan vaan namien etsinnällä heinikosta.

Reilu viikko sitten meille sattui pieni onnettomuus, kun olin tullut töistä ja pötköttelimme Leenin kanssa sängyllä ja luimme kirjoja. Hile tuli viereemme rapsuteltavaksi ja Leeni seisoi polvillaan Hilen vieressä kunnes yhtäkkiä horjahti kyljellään makaavan Hilen päälle... Hile teki pari nopeaa paimentikkausta ja syöksyi sängyn alle. Minä pelästyin tietysti ihan hirveästi ja Leeni tottakai myös. Verta ei onneksi tullut kuin ihan vähän enkä tietenkään saanut katsottua haavaa kunnolla, kun se oli osittain hiusten alla, korvan yläpuolella. Ensin luulin, että kaksi reikää jotka siinä olivat, olisivat kulmahampaista, mutta myöhemmin kun sain katsottua haavaa paremmin, siinä näkyi selvät etuhammasrivistöt. Kävimme samana iltana lääkärissä hakemassa antibioottikuurin.

Olen aiemminkin ollut tai pikemminkin oppinut olemaan Hilen kanssa varovainen ja usein olen käskenyt sen pois joistain tietyistä tilanteista, esim jos se makaa sylissä ja Leeni on tulossa viereen, niin ajan Hilen pois, koska se on liian kärkäs puolustamaan asemaansa. Tämän tapauksen jälkeen olen tarkkaillut sitä vielä enemmän ja ennakoinut vastaavia tilanteita käskemällä sitä menemään muualle. Yleensä Hile vaan murisee, mutta se on kyllä meidän koirista se joka ottaa hampaat ensimmäisenä käyttöön. Sen huomaa jo joka päiväisessä elämässä pelkästään siitä, että jos tulee muita koiria lenkillä vastaan ja jos itsellä on nameja mukana tai jos Hile kuvittelee, että mulla on nameja kädessä, se puree häikäilemättömästi sormille ja hampaat on ihan selkeästi se jolla se purkaa turhautuneisuutta tuossa tilanteessa. Ei kauhean toivottu ominaisuus perhekoiralle... Ja toisaalta taas en saa sitä aina koulutustilanteessa repimään kanssani lelua, joten onkohan se sitten enemmän saalisviettiä tai terävyyttä kuin taistelutahtoa?

Yksinolo sujuu jo suht hyvin

Nyt on edistystä koirien yksinolossa tapahtunut. Ja niin pitäisikin, koska aloitan päivätyöt 7.9. Koko päiväksi en ole vielä niitä jättänyt, mutta aamupäiviksi lähes joka päivä. Käymme ensin lenkillä ja sitten ne saavat ruoan (Höpi on paljon rauhallisempi kun saa aamulla puolet ja illalla puolet annoksesta). Tänään tuli jo mieleen vanhat ajat, koska en todellakaan enää muistanut mitä Hile keksii jos vaan siihen on mahdollisuus... Siis kun tulimme tänään Leenin kanssa kahdentoista maissa kotiin, menin vessaan ja Leeni toi mulle sinne muovinkappaleen. Ihmettelin ensin, että mikäs tämä on ja sitten löysin siitä vielä vähän tekstiä... Eli Hile oli taas ottanut tiskipöydältä sulamassa olleen lihapötkön ja syönyt sen... Sille itselleenhän se oli tarkoitettu, mutta ei sitä ihan vielä olisi kuulunut syödä... Loput muovit olivatkin sitten sohvalla. Tämä on siis vain merkki siitä, että se on rento (koska Höpi ei enää stressaa niin paljon) ja pystyy järkeilemään asioita...

Hile luonnetestissä

Olimme viime sunnuntaina Hilen kanssa Hämeenlinnassa luonnetestissä.
Yllätyin positiivisesti, koska mulle itselleni on jäänyt niin suuret traumat luonnetestistä jossa olin Höpin kanssa joskus lähes kymmenen vuotta sitten. Höpi meni siellä ihan paniikkiin ja jouduin ainakin vuoden tekemään töitä siitä jääneiden traumojen korjaamiseen, esim. se alkoi haukkua vastaantulevia miehiä.

Hilen kanssa testi oli kuin olisimme olleet sunnuntaikävelyllä :) Se ei kuormittunut lainkaan testistä!

Seuraavana selostus testistämme:
Ensin juttelimme tuomareiden kanssa ja Hile tunki samalla koko ajan niiden syliin ja rapsuteltavaksi.
Sitten oli vuorossa vetoleikki, tuomari tarjosi jotain puukeppiä josta Hile ei välittänyt lainkaan. Meillä oli mukana pehmolelu jolla itse aloin leikittää ja Hile taisteli siitä hyvin sekä minun että tuomarin kanssa.
Sitten oli vuorossa "mörkökelkka", aluksi Hile vaan ihmetteli, että mikäs tuo on ja alkoi rapsuttaa naamaansa... Sitten kun kelkka oli ihan lähellä Hile haukahti ja hyppäs mun selän taakse, mutta heti vielä kelkan liikkuessa meni katsomaan lähemmäs ja sitten ei kauheesti enää välittänyt mutta ei mennyt katsoonkaan. Vasta kun mä menin kyykkyyn ja kutsuin sen haistaan, niin tuli katsoon. Sitten teimme pienen lenkin kauemmas ja tulimme uudestaan kelkan luo jota Hile meni suoraa mun edellä haistaan. Tuomari sanoi lopussa, että kelkka ei ylittänyt Hilen ärsytyskynnystä eli sen ei tarvinnut pelätä sitä.
Seuraavana kokeiltiin, miten Hile puolustaa mua. Kun tuomari hyökkäsi mua kohti, Hile vasta ihan lähellä alkoi haukkua ja meni mun selän taakse. Sitten kun tuomari muuttui taas kiltiksi, Hile meni sen syliin...
Sitten käveltiin maasta nousevan haalarin ja rämisevän tynnyrin ohi. Haalariin Hile reagoi kaikkei voimakkaimmin, syöksy mun taakse ja haukahti peloissaan, mutta kun kävelimme haalarin ohi samantien, ei regoinut siihen mitenkään, ei edes yrittänyt kiertää. Sitten tuli rymisevä tynnyri jota myös syöksyi karkuun mutta ei niin voimakkaasti ja kun kävelimme sen ohi heti, ei väistänyt sitäkään. Sitten tehtiin vielä uusi kierros haalarin ja tynnyrin ohi eikä Hile siinäkään väistänyt tai pelännyt niitä.
Seuraavaksi minä menin pimeeään huoneeseen ja tuomari päästi Hilen perässä etsimään mua. Hile ei alkuun oikein tajunnut, että mitäs tässä pitäs nyt tehdä, se yritti mennä toisen tuomarin rapsuteltavaksikin. Sitten vasta kun molemmat tuomarit olivat sanoneet, että sun pitäis etsiä äiti, niin sitten se nosti nenän ja tuli suoraa mun luo.
Sitten Hile jätettiin yksin seinässä olevaan hihnaan kiinni ja tuomari alkoi tulla uhkaavasti sitä kohti. Hile alkoi haukahdella vasta kun tuomari oli tosi lähellä ja yritti vältellä ja tehdä rauhottavia signaaleja, mutta murisi kyllä aika alusta saakka. Ja taas kun tuomari muuttui kiltiksi, Hile meni sen syliin rapsuteltavaksi.
Lopuksi kokeiltiin reagoiko Hile laukauksiin ja ei mitään reaktiota.

Lopuksi tuomari vielä selosti testin tulokset suullisesti, pääpiirteittäin Hile on siis hieman harkitsevainen "dieselkäyttöinen" niinkuin tuomari asian mainitsi, ja muistaa sille aiheutetut vääryydet mutta ei pahasti eli muistaa että jotain tapahtu, mut ei pelkää tai panikoi, Hile on siis itsevarma ja sillä on korkea ärsytyskynnys. Lopuksi tuomarit sanoivat, että ei kannata laittaa nettimyyntiin vaan kannattaa viedä kotiin...

Tässä vielä pisteet:
Toimintakyky +1 kohtuullinen

Terävyys +3 kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua

Puolustushalu +1 pieni

Taisteluhalu +2 kohtuullinen

Hermorakenne +2 tasapainoinen

Temperamentti +2 kohtuullisen vilkas

Kovuus +1 hieman pehmeä

Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin

Laukauspelottomuus: laukausvarma

YHTEISPISTEET 192p

Nyt minäkin voin muuttaa käsitystäni luonnetestistä, kun meille kummallekaan ei jäänyt traumoja.

Edistystä...

Nyt olen taas hoksannut uusia asioita. Ensinnäkin sen, että Höpillä on jo ikänsä puolesta kipuja... Tämän tajusin, kun luin kirjaa "Pelkopurija ja huomionhakija". Olen lukenut kirjan aiemminkin enkä pitänyt siitä ollenkaan, koska siinä ehdotettiin niin moneen käytöshäiriöön lääkitystä. No, nyt ymmärrän, että se on jossain tilanteissa oikeasti tarpeellista.

Kirjassa oli tosi hyvin vanhan koiran erilaisista "oireista" joille voidaan tehdä jotain. Olen viime aikoina ihmetellyt, että miksi Höpille tulee pelkoreaktio eli se yrittää karkuun, kun esim hihna jää kiinni lastenrattasiin. Tai miksei se anna enää silittää tai reagoi äärettömän voimakkaasti kynsien leikkuuseen tai korvakarvojen nyppimiseen. Kirjassa kerrottiin juuri vastaavista oireista ja syynä on pintakivut. Eli vanhuuden tuomia oireita. Nyt olen syöttänyt Höpille kipulääkettä sekä sitä serene UM:ä ja se on huomattavasti parempi. Se reaktiot ei ole enää niin voimakkaita ja näkyvin muutos on se ettei se nuku enää sängyssä mussa kiinni!!! Se nukkuu lattialla pehmeellä petillä joka ei aiemmin ollut missään tilanteessa mahdollista, Höpi tuli sänkyyn vaikka väkisin.

Nyt olen uskaltanut kokeilla yksinoloakin enemmän. Tällä viikolla yhtenä päivänä olimme Leenin kanssa ravistelemassa mattoja ja leikkimässä hiekkalaatikolla tunnin ajan ja koirat olivat sisällä. Sinä aikana koirat alkoivat vahtihaukkua kerran joka loppui aika äkkiä, kun kuulivat mun tamppaavan mattoja. Toisena päivänä jätin ne tunniksi taas yksin ja laitoin videokameran kuvaamaan eteiseen. Video oli mielenkiintoista katsottavaa varsinkin, koska koirat haukkuivat kun tulimme kotiin... Videolta näkyy, että Höpi kulkee koko ajan edestakaisin, mutta Fasu ja Hile ovat pääosin makuuhuoneessa tai sitten Hile makaa täysin rentona kyljellään makuuhuoneen oviaukossa. Tunnin aikana koirat alkavat vahtihaukkua kolme kertaa joka Fasun toimesta muuttuu ulvonnaksi... Mutta onneksi loppuu lyhyeen. Eli vaikka tekemistä ja harjoiteltavaa vielä on, niin tämä on jo suurta edistystä!

Jonkinlaista edistystä...

Olimme alkuviikon Humppilassa ja oli aikaa miettiä eroahdistushommaa. Löysin tosi hyvän sivun jossa on selkeä harjoitusohjelma:

http://koiratarhat.com/16

Sitä olen nyt vähitellen tehnyt, yleensä sisällä, mutta ulkonakin sitä tulee harjoiteltua, kun menee Leenin kanssa leikkipuistoon ja koirat täytyy jättää johonkin puuhun tai aitaa kiinni puiston ulkopuolelle, niin välillä käy kehumassa tai jos on muistanut ottaa nameja mukaan, käy palkkaamassa niillä. Ostin myös serene UM-tabletteja joita annan vain Höpille, aloitin ne vasta tänään, joten katsotaan toimiiko ne Höpillä.

Nyt ollaan siis edistytty niin paljon, että ulkona Höpi ei kilju mun perään niinkuin ennen on tehnyt. Kaupan ulkopuolelle jättäminen ei ole ollut ongelma vaan ne tilanteet jolloin se näkee mut. Sisällä oven taakse en ole uskaltanut jättää niin kauaksi aikaa kuin ulkona olen jättänyt, sisällä ollaan tehty ihan sekuntteja kestäviä aikoja, koska Höpi ei ole rento, mutta ei hermostunutkaan, Fasu ja Hile sensijaan makaavat sängyllä ja odottavat namipalkkaa. Nyt tämän harjoittelun aikana Höpi kulkee vielä enemmän mun perässä sisällä kuin ennen.

Popsikkaita kuuntelemassa :)

Tänään oltiin Leenin ja Jonin kanssa popsikkaita:

http://www.popsikkaat.com/

kuuntelemassa Isossa Kirjassa, Iso Soitto nimisessä tapahtumassa. Olivat kyllä tosi hauskoja ja sanoma selkeä eli Jumalan ja lähimmäisen rakkaus ovat tärkeitä asioita. Taas tuli kauhea murhe ystävistä jotka eivät ole vielä uskossa, muistakaa että minä rukoilen usein puolestanne :)

Se tuntuu itsestä niin oudolta, etteivät kaikki voi vaan uskoa Jeesukseen ja hänen ristinkuolemaansa jolloin hän sovitti kaikki syntimme ja voimme olla vapaita kaikista taakoista. Olo on henkisesti niin kevyt, kun ei tarvitse pelätä mitään.

Siunausta teille kaikille!

Kuulumisia

Tänään kokeilimme jättää vain Hile ja Fasun yksin kotiin. Jäivät kyllä ihan rauhallisesti makoilemaan, mutta kun tulimme kahden tunnin päästä kotiin, haukkuivat molemmat. Ihan suht rauhallisia olivat kun tulimme sisälle, mutta iloisesti tietysti tulivat tervehtimään, johon en edelleenkään reagoi ja rauhottuivat siitäkin nopeasti.

Ensi viikoksi menemme Humppilaan, koska Joni menee fiksailemaan autoaan. Sinä aikana tarvis keksiä, että mitä tuolle haukunnalle nyt tehdään. Yksinolo-harjoitteluahan se vaatii, mutta kun tää asia ei tunnu etenevän lainkaan.